Vuoden positiivisin yllättäjä on Olli Sarpon herkullinen kattaus antipastoraaleja, novellintapaisia, proosarunoja, alkupaloja. Nämä korkeintaan parin sivun mittaiset tarkastelut putoavat lukijan kirjalliseen mahalaukkuun lempeästi, mutta ravitsevasti. Niiden lämpö säteilee sieluun. Ihminen ei elä pelkästään leivästä.
Olli Sarpon ironinen kertoja on klassinen ulkopuolinen tarkkailija, jota ei välttämättä edes huomaa. Kun hän katsoo näyteikkunaan, hänen peilikuvaansa ei näy. Kertojan viisaus on ulkopuolisen kykyä ottaa etäisyyttä lähiympäristöönsä, ironisesti, mutta rakastavasti. Ottamalla etäisyyttä hän samaistuu, on läsnä, kaikessa.
Sarpon tyyli on voimakasta, päälauseet lyövät tanakasti tahtia. Sivulauseille ei jää paljon tilaa, mutta eipä niille ole tarvettakaan. Kyse on jonkin verran kafkamaisesta ohuesta osallistujasta, joka on melkein unessa, tai unta itsessään, joskin näkee tarkemmin kuin osallistuja, joka luulee olevansa hereillä.
Tekijä on sijoitellut tarinoidensa lomaan ostoslistoja, koska kokoelman läpäisevä teema on kaupassa käyminen. Tämä arkinen toimenpide on se, mikä pitää nykyihmisen hengissä kohdusta hautaan. Moni ei tule ajatelleeksi, kuin tärkeää ostoslistojen laatiminen ja kaupassa käyminen on. Sarpo on oivaltanut asian merkityksen Homo sapiens -yksilön elämälle.
Tämä on ihanteellista luettavaa vaikkapa bussimatkalla, koska jokaisen tarkastelun jälkeen on hyvä ottaa happea ja katsella ikkunasta kaupunkimaisemia, luettua märehtien, sisältöä sulatellen. Jos käy hyvin, pään päällä voi syttyä stop-merkin punaisen valon asemesta vanha kunnon hehkulamppu, oivallus.
Sarpon näkökulma on vähäosaisten, sorrettujen ja solvattujen, niiden, joiden ohi ihmiset yleensä kävelevät ihmistä näkemättä. Sarpo näkee ihmisen, suuressa ja pienessä, lähellä ja kaukana. Siitä nousee Antipastoraalin voima: lämmin, inhimillinen ja humoristinen tavallisen tallaajan ylistyslaulu.
Tekisi mieli lopuksi sanoa, että Antipastoorali on kansanedustajille ja virkamiehille pakollista luettavaa. Kirja auttaa ymmärtämään, mistä tavallisen kaupunkilaisen elämässä on kyse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.