Tähtivaeltaja 1/2015
Ansioitunut kirjailijakustantaja Tuomas Saloranta on koonnut laajasta novellituotannostaan kymmenen kauhutarinan tiukan paketin. Kaikki kertomukset on julkaistu aiemmin ja tekijä valottaa valintaprosessia ja genren rajausta kokoelman alkuun sijoitetussa johdanto-osiossa.
Teos käynnistyy voimallisesti novellilla Keväistä kauhua lenkkipolulla. Ihmisvihaajalta vaikuttava vainoharhainen lenkkeilijä kuvailee Helsingin Lapinlahteen suuntautuneen kuntoilupyrähdyksensä kuluessa tapahtumia ja vaikutelmia, joiden myötä vähitellen avautuu odottamaton selitys monelle tarinan aiemmin oudolle yksityiskohdalle. Loppuhuipennuskaan ei jätä kylmäksi. Mukana on lisäksi aimo annos tekijälle ominaista mustaa huumoria.
Lovecraftilainen Mahtavat Ammoiset kulkee bibliofiilisestä Punavuoresta Ruoholahden ja Lepakon kautta kalaisaan Lauttasaareen. Kertoja jäljittää antikvariaattia pitävälle ikinuorelle Allan-sedälleen erästä kirjaharvinaisuutta ja joutuu seikkailuun, josta ei viinaa eikä yllätyskäänteitä puutu. Tarinassa on paljon sisäpiirivitsejä ja hienoja detaljeja Lovecraftin tuntijoille. Näitä löytyy kokoelman muistakin novelleista.
Pyörätuolimummo ansaitsee kunniamaininnan. Se on oikeasti pelottava ja nousee suomalaisten kauhunovellien klassikoiden joukkoon. Saloranta luo tehokkaasti, pienin vedoin piinaavaa tunnelmaa. Onnistunut loppukesäisen Helsingin miljöökuvaus täydentää lukunautintoa.
Seuraavat
kertomukset eivät yllä kolmen ensimmäisen tasolle, mutta jokainen
niistä puolustaa kyllä paikkaansa kokoelmassa. Mukana on muun
muassa zombeja, sammakoita, lonkeroita, weljeskansain kadonnutta
taikaperinnettä ja jopa kansalliskirjallisuutta harrastava uuden
ihmiskunnan kantaisä.
Eräät novelleista kommentoivat jossain määrin maamme karua menneisyyttä ja myös nyky-yhteiskunnan epäkohtia. Huumoria on kosolti tarinoiden jatkeena. Monissa novelleissa pilkahtelee ilahduttavalla tavalla suomalainen perinne ja historia.
Saloranta on liittänyt kokoelman loppuun selitysosan, joka avaa novellien taustoja. Kokonaisuus osoittaa, että tekijä on maamme korkeatasoisimpia kauhunovellisteja.
Eräät novelleista kommentoivat jossain määrin maamme karua menneisyyttä ja myös nyky-yhteiskunnan epäkohtia. Huumoria on kosolti tarinoiden jatkeena. Monissa novelleissa pilkahtelee ilahduttavalla tavalla suomalainen perinne ja historia.
Saloranta on liittänyt kokoelman loppuun selitysosan, joka avaa novellien taustoja. Kokonaisuus osoittaa, että tekijä on maamme korkeatasoisimpia kauhunovellisteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.