Turbator 2010.
(Tähtivaeltaja 1/11.)
Heikki Nevalan esikoiskokoelma Arvet vakuuttaa. Vahvimmillaan tekijä on pohjanmaalaisessa maisemassa, mutta ulkomaille sijoittuvat novellitkin toimivat. Kirjan alkupuolen suosikkini Tähtilapset voi tosin sijoittua mihin tahansa länsimaihin, se on yleismaailmallinen ja helvetin hauska. Myös Pohjanmaalla sekoilevat pohjalaismurretta puhuvat zombit lämmittävät vanhan pakanan sydäntä. Tunteentekijä on erittäin komea tarina sekin.
Kokoelma on tyylillisesti hieman epätasainen ja olisi hyötynyt ammattitaitoisesta kustannustoimittajasta. Lauserytmi on välillä kankea ja väkinäinen, virkkeet pitkiä ja rönsyileviä. Kokonaisuutena teos kuitenkin lupaa tulevaisuudelta hyvää, sillä Nevalalla on paljon omaperäisiä ideoita ja välillä novelleissa on suorastaan kryptisiä piirteitä. Lukija ei pääse helpolla.
Hallitsevia piirteitä novelleissa ovat outous, kauhu, scifi ja huumori. Pituus ei ole ongelma, sillä lyhyt ja ytimekäs Kumahuttaja on erityisen mehevä tujaus. Pidemmissäkin ote pitää ja jännitys säilyy. Maailmaa tarkastellaan monesti varsin yllättävästä näkökulmasta. Erityisesti Sielun peili pistää lukijan miettimään.
Viimeinen ja melko pitkä novelli Koneesta sinä olet syntyvä ei minua sytyttänyt. Parhaimmillaan Nevala on lyhyissä vinjeteissä, vaikkapa hykerryttävässä Taiteen maussa. Joka tapauksessa Nevala tällä hieman hajanaiseksi jäävällä esikoisellaan osoittaa, että hänestä on vaikka mihin.
Jussi K. Niemelä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.