Tähtivaeltaja 1/2014
Juri Nummelinin vaihtoehtohistoriallinen pienoisromaani kertoo H.P. Lovecraftin elämästä Hollywoodissa. Lovecraft toimii tarinan minäkertojana.
Tekijä on hienosti tavoittanut elantoaan käsikirjoituksilla ja rikosnovelleilla kasaan raapivan kyynisen kirjailijan eksistentiaalisen ahdistuksen. Lovecraft on toipunut syövästä, jonka kuvittelee aiheutuneen aiemmista kauhunovelleista. Hän etsii parannusta ja merkitystä elämälleen, mutta sisimmässään tietää kirjoittavansa roskaa. Tätä kuvaa teoksessa esiintyvä käsikirjoitus, joka kertoo ”Rajaseudun kauhusta”. Kyseinen hahmo on B-luokan lännenelokuvan pyssysankari, jonka repliikeissä Nummelin parodioi alan kliseitä.
Kertomuksessa on unenomaisia sävyjä, varsinkin Lovecraftin löytäessä Hollywoodista tyhjän tontin. Jokin vetää häntä sinne uudestaan ja uudestaan. Tontti kenties symbolisoi kirjailijan sisäistä tyhjyyttä, hänen elämänsä tarkoituksettomuutta.
Päähenkilö tapaa useita taidokkaasti kuvattuja henkilöitä ja Nummelin on saanut myös Lovecraftista itsestään uskottavan hahmon. Nihilistinen ja omanarvontuntoinen minäkertoja tietää kirjalliset kykynsä, mutta joutuu halveksimaan itseään pyrkyrinä ja surkeiden käsikirjoitusten sepittäjänä.
Mukana on myös salaperäinen nainen, jonka kohtaaminen antaa Lovecraftille pientä toivoa, mutta Nummelin ei kehitä teemaa vaan jättää sen auki.
Toinen maailmansota luo tarinalle taustatunnelmaa ja esiintyy myös teokseen sisältyvässä novellikatkelmassa. Nummelin kirjoittaa terävää ajankuvausta ja hänen pulp- ja elokuvatuntemuksensa näkyy tekstissä.
Tarinan loppu on Lovecraftin rasismin tuntien ironinen ja hienosti omituinen. Lovecraft kertoo siinä ennalta nähden tulevasta kohtalostaan.
Tarinassa kulkee koko ajan sivujuonteena Cthulhu-mytologiasta tuttuja aineksia ja Lovecraftin kirjailijaystävät kirjoittelevat Mestarille kirjeitään kuten tosielämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.