perjantai 7. lokakuuta 2011

Saara Henriksson: Moby Doll

Into Kustannus, 2011.

(Tähtivaeltaja 2/2011)

Tekijän esikoisromaani alkaa runollisen kauniisti, merellä. Meri on teoksessa jatkuvasti läsnä. Kuten nimestä voi aavistaa, valas on tarinan keskipiste. Musiikki yhdistää päähenkilön valaan lauluun.

Kirjaa voi pitää rinnakkaisteoksena Luis Sepulvedan vuonna 1997 suomeksi ilmestyneelle Maailman lopun maailma -romaanille (WSOY). Molemmissa on mukana reaalifantastinen elementti, mutta Henrikssonilla on lisäksi Johanna Sinisalon lanseeraamalle Finnish Weirdille eli suomikummalle ominaisia piirteitä, lähinnä kerronnassa, näkökulmahenkilön käytössä. Myös tapahtumilla on salaperäisiä käänteitä.

Kirjaa hallitsee ekologinen teema ja vertailukohtana tarinalle on luonnollisesti Herman Melvillen klassikko Moby Dick: ihminen vastaan luonto; myyttinen toiseus; pakkomielle. Taistelu ihmisen pimeää puolta vastaan heijastuu myös kirjan päähenkilön Jennyn elämään, erityisesti parisuhdeongelmiin miespäähenkilö Joken kanssa. Jennyä vaivaa lisäksi kaipaus kadotetun melodian perään. Lapsena kuultu valaan laulu on kirjassa vahvasti läsnä. Rakkauden etsintä rinnastuu yleiseen kaihomielisyyteen, joka ympäröi tarinan eri osa-alueita.

Teoksessa nousee esiin myös petollinen idealismi, tuulimyllyjä vastaan taisteleminen. Meri tarjoaa keinon tarkastella ihmistä vasten suunnattomia luonnonvoimia. Pieni anarkistirähinä silloin tällöin ei juuri vaikuta luonnonsuojelun suuriin linjoihin, mutta usko on luja ja periaatteet vahvat. Jokke on valinnut virallisen tien, byrokratian ja neuvottelun, joka onkin yllättäen tehokkaampi tapa vaikuttaa. Tätä sivuteemaa olisi romaanissa voinut mielestäni kehitellä enemmänkin.

Musiikki nousee lopussa entistä tärkeämpään rooliin ja tekijä pohtii sen avulla merkityksiä ja kommunikaation rajoja. Aikamatkailuakin sivutaan. Kirjassa on muutenkin useita filosofisia juonteita, joita myös olisi voinut pohtia huomattavasti laajemminkin. 

Joka tapauksessa temaattisesti ja henkilökuvaukseltaan Saara Henrikssonin esikoisromaani lupaa hyvää tulevaisuudelta. Suosittelen lämpimästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.