Mia Vänskä: Musta kuu

(Atena 2012.)

Tähtivaeltaja 4/2012

Mia Vänskän toinen romaani osoittaa heti kättelyssä, että tekijä on ansainnut paikkansa suomalaisen kauhun kärkikaartissa. Kirjan tunnelma rakentuu vähitellen, salakavalasti, sujuvan kerronnan ohessa. Helteiseen kesäpäivään tunkeutuu öisiä elementtejä, kuiskauksia tuonpuoleisesta.

Itse tarina etenee näkökulmahenkilöä vaihtamalla, minkä lisäksi mukana on päiväkirjaotteita. Ratkaisu tuo kerrontaan vaihtelua ja jännitettä.

Mustan kuun tapahtumat sijoittuvat mökkileirille Keski-Suomeen. Paikalle on kokoontunut sekalaista seurakuntaa lapsista vanhuksiin. Tarinan keskiössä on nelikymppinen Annukka, jonka mies ja poika ovat lomamatkalla. Tämä tarjoaa Annukalle mahdollisuuden olla yksin luonnon helmassa.

Paikalle saapuu kuitenkin rockbändi, ja Annukan hormonit alkavat hyrrätä. Päähenkilön kaihoisan seksuaalisen himon kohteena on Erkka-niminen muusikko, jolla on ongelmia yhtyeensä hurjapäisen Jaken kanssa. Bändin mukana kulkee päiväkirjaa pitävä nuori Aurora, jonka Jake on iskenyt lähtöä edeltävänä iltana.

Mökkileiri tarjoaa Vänskälle Evil Dead -elokuvasta tutun suljetun ympäristön. Ympäröivä metsä ja läheinen järvi vaikuttavat alussa suorastaan idyllisiltä, mutta vähitellen mukaan ui uhkaavampia sävyjä. Alueella on oma synkkä historiansa, eikä kukaan ole turvassa.

Teoksen tärkein teema on Annukan kaukokaipuu, joka johtuu hänen kyllästymisestään perhe-elämään. Kuin taivaan lahjana, yksinäiseksi lomaksi tarkoitettu mökkireissu muuttuu seksuaaliseksi löytöretkeksi, jonka kuluessa Annukka pääsee toteuttamaan halujaan.

Mureneva perhesuhde ja uuden onnen tavoittelun teema hallitsevat tarinaa muidenkin henkilöiden osalta. Avioeroja ja syrjähyppyjä riittää. Ihmiset ovat pinnan alla pelkkiä hormoniensa ja viettiensä orjia – jos parittelukumppania ei heti himojen yllättäessä löydy, pitää masturboida. Lisäksi mökkileirissä on jokin, joka saa ihmiset käyttäytymään kuin seksipakkomielteiset unissakävelijät. Myös pahoja muistoja nousee pintaan, kun menneisyyden synnit palaavat kummittelemaan.

Himon, pettymyksen ja petoksen kauhu manifestoituu hiipien. Lopulta tuonpuoleinen rankaisee leiriläisiä näiden himokkaista synneistä, ja he saavat tuntea mustan kuun kirouksen nahoissaan.

Romaanissa on siis piilotekstinä vanha kunnon moraliteetti, mikä toki kuuluu olennaisesti kauhukirjallisuuden traditioihin. Teoksen lopetus on tehokas ja naulaa teeman oivallisesti.

Mia Vänskä on kirjoittanut ensiluokkaisen kauhuromaanin, joka ei kalpene kansainvälisessä vertailussa.

Jussi K. Niemelä