Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon

Tammi 2011.

Tähtivaeltaja 4/2011

”Jos joku ihminen joutuu sellaiselle polulle, ei hän enää osaa kotiin, vaan hurmaantuu, joutuu outoon olotilaan eli toiseen maailmaan, missä kaikki on toisin kuin täällä. Tuonpuoleisen maailman erottaa tämänpuoleisesta jonkinlainen salaperäinen verho, joka on niin läpitunkematon, ettei sen taakse joutunut edes sadeilmalla kastu.” Näin kuvaa Martti Haavio metsänpeittoa, pahan polkua, Suomalaisen muinaisrunouden maailmassa.

Sari Peltoniemen uusi kirja on luokiteltu nuorisokirjallisuudeksi, mutta kyllä se toimii vanhalle äijällekin. Ensimmäisiltä sivuilta alkaen tarina imaisee mukaansa ja kirja on ahmaistava kerralla. Mukana on hienoja rinnastuksia ja vastakohtia, murrosikäisen Jounin kadonneen, salaperäisen äidin tarina, mutta ennen kaikkea Lapin outo luonto. Metsä.

Jounin perhe elää ekologista elämää. Isä ja sisar ovat vahvoja uskossaan. Ala-asteen opettaja Romppainen, teoksen hauskin hahmo, nousee heitä tärkeämpään rooliin tarinan edetessä. Myös Romppaisen tytär Matleena muodostuu Jounille läheiseksi.

Kirjan tärkein hahmo päähenkilön kannalta on kuitenkin salaperäinen nainen, metsänneito, joka haluaa Jounin. Kyseessä on alkuvoimainen olento, druidien mytologiaan vertautuva pelottava hahmo. Jounin kokemukset ovatkin paikoitellen suorastaan kauhistuttavia. Onneksi Romppainen ja kolttasaamelaiset osaavat auttaa nuorukaista.

Alkuvoima heijastaa nuoren heräävää seksuaaliviettiä, murrosiän liikkeelle panevaa energiaa. Tarinassa perustetaan bändiä, mukana on taidolla piirrettyä sukupuoliroolien kyseenalaistamista ja seksuaalisuuden pohdintaa. Henkilöt elävät ja hengittävät.

Metsänpeitto on samaan aikaan pelottava ja kiehtova, kuin seksuaalisuus. Se vetää Jounia puolueensa, mutta aiheuttaa myös torjuntaa. Nuoren elämä mullistuu, kauhusta nousee lopulta kauneus. Onko se todellista vai kuvitelmaa? Peltoniemi ei vastaa. Yliluonnolliset tapahtumat liittyvät kiihtyvään hormonitoimintaan, symboloivat sitä, mikä ihmisen on lähes mahdotonta hallita, toiveiden ja pelkojen ikiaikaista kohdetta. 

Kadonnut äiti kutsuu poikaansa tai päinvastoin. Samalla kaupunkilaisihminen on kadottanut jotain, kenties lopullisesti. Jouni joutuu vastakkain ihmisyyden syvimpien kerrostumien, primitiivisimpien vaistojen kanssa, ja kokee jotain, jota kukaan muu ei kenties ole kokenut.

Upean kirjan naulaa loppuratkaisu, jollaisia vain mestariteoksista löytyy. Siihen liittyy erisnimi, joka on samaan aikaan hauska, liikuttava ja sympaattinen. Aivan kuin hahmo, joka sitä kantaa.

Suomikummaa

Jussi K. Niemelä

(Satakunnan Kansan Virta-liite, 23.6.2011)

Vajaa vuosi sitten kirjoitin ohjeita kirjastonhoitajille. Kolumni kertoi kaunokirjallisuuden luokittelun vaikeudesta. Nyt ongelma on ratkaistu. Sen teki esikoisromaanistaan Ennen päivänlaskua ei voi Finlandia-palkittu Johanna Sinisalo. Hän keksi termin Finnish Weird eli suomikumma. Tähän kategoriaan mahtuu kaikki fantastinen, reaalifantastinen, maagisrealistinen, outo, hämmentävä, surrealistinen, yliluonnollinen, pelottava, tulevaisuuteen sijoittuva, menneisyyteen sijoittuva, ja missä tahansa ajassa liikkuva kirjallisuus. 

   

Suomikumma on noteerattu viime aikoina ulkomailla ja arvostettu korkealle. Yhdysvaltalainen kirjailija Jeff VanderMeer on kirjoittanut suomalaisista scifi- ja suomikummakirjoista Omnivoracious-blogillaan. Esittelyssä ovat olleet englanninkielinen käännös Johanna Sinisalon Linnunaivoista (Birdbrain) ja Hannu Rajaniemen jo alkujaan englanniksi ilmestynyt Quantum Thief (Kvanttivaras). VanderMeer puhuu suomalaisen scifin ja fantasian kulta-ajasta. Eikä aiheetta.

   

Sinisalon ja Rajaniemen ohella esitellään vielä englanniksi kääntämättömiä teoksia Anne Leinoselta, Leena Krohnilta, Sari Peltoniemeltä, Viivi Hyvöseltä, Saara Henrikssonilta ja Tiina Raevaaralta. Juuri ilmestynyt Anne Leinosen ja Eija Lappalaisen Routasisarukset mainitaan. Kirja on ensimmäinen osa sarjasta. Lisäksi esiin nostetaan Jyrki Vainosen The Pearl -novelli. Blogimerkinnän lopussa mukaan kuvaan tulee suomalaisen kauhun grand old man, Boris Hurtta.

   

Pasi Ilmari Jääskeläinen, M.G. Soikkeli, J. Pekka Mäkelä, Essi Kummu, Siri Kolu, Miina Supinen, Jukka Laajarinne, Katja Salminen, Maarit Verronen ja Marko Hautala kuuluvat Vandermeerille suositeltujen kirjailijoiden joukkoon. Upeaa!

   

Jyrki Vainosta on käännetty saksaksi, mutta hän kertoi eräässä haastattelussa, ettei käännöstä koskaan julkaistu, koska kustantaja ei löytänyt sopivaa genreä. Nyt, kiitos Johanna Sinisalon, ongelma on poistunut. Suomikumma on Jyrki Vainosellekin oikea kotimaa.

   

Jos halutaan etsiä suomikumman paradigmaattinen edustaja, sen on pakko olla elokuva, joka antoi Johanna Sinisalolle idean Finnish Weirdistä. Elokuva on joulupukkitarina Rare Exports, jossa karmea totuus joulupukista paljastuu.

   

Suomalaiset tunnetaan ulkomailla muutenkin oudoista tavoistaan; syömme mämmiä, istumme perse paljaana kusiaispesässä, kävelemme kaduilla porojen ja jääkarhujen seassa, juomme viinaa, kannamme eukkoa, saunomme itsemme hengiltä, ja hukumme juhannuksena. Tässä on vientivalttimme. Kummallinen maailmanvalloitus on alkanut.