”Ihmiset eivät aina ole sitä miltä he näyttävät.”
Miksi nauru on vaarallista? Miksi tuntematon kiehtoo?
Anne Leinosen nuortenromaaniksi luokiteltu teos kertoo 15-vuotiaasta Aalosta, joka elää perheineen pienessä kyläyhteisössä. Tarina alkaa, kun poika löytää sattumalta kotitalonsa ullakolta kielletyn kirjan. Aalon kotikylässä ei ole koneita, ei naurua. Nauru on kirous ja vitsaus, kuolemaksi.
Aalon löytämä kirja kertoo lasten leikeistä. Kuvissa on iloisia, nauravia lapsia. Kylässä laiskuus on pahe ja Aalon isä ja vaari ovat asiassa tiukkana. Koneet helpottaisivat työtä ja johtaisivat joutilaisuuteen.
Myöhemmin tarinaan ilmestyy koneita, ja samalla paljastuu, että tapahtumat sijoittuvat jonkinlaisen vaihtoehtohistorian tulevaisuuteen. Maantieteellisesti kyseessä on Suomenmaa, mutta meidän tuntemillemme kartoille romaanin geografia ei asetu. Naapuritkin ovat kerrassaan outoja.
Jo aiemmin on käynyt ilmi, että Aalon yhteisö elää miljöössä, joka on yhdistelmä dystopiaa, poliisivaltiota ja puritaanista agraariyhteiskuntaa. Kylistä muodostuva rajattu pienoisyhteiskunta muistuttaa erittäin paljon ulkopuolisilta suljettua uskonnollista yhteisöä.
Nuoren pojan silmin kyläverkoston maailma näyttäytyy ahdasmielisenä ja vaihtoehdottomana. Huvituksia ei ole, mutta radio sentään sallitaan. Lähellä olevan Lajukosken tilan suunnalta kuuluu sirkkeliä pyörittävän koneen putputus.
Kyläyhteisön sisällä ammatinvalinta on rajattu, ja nuorilla on initiaatioriitti, peijaisjuhla, jonka jälkeen heistä tulee aikuisia. Ammatteja esitellään neljästi vuodessa järjestettävillä Yliskylän markkinoilla aina elokuussa.
Aalon kotitalossa ei ole sähköä, paitsi radiota varten. Se tuotetaan polkemalla pienessä kopissa. Aaloa viisi vuotta nuorempi pikkusisko Veea joutuu töihin kun isä haluaa kuunnella radiota.
Kyläverkostoa ympäröi salaperäinen, muurilla ympäröity raja, eikä Aalo ystävineen tiedä, mitä toisella puolella on. Hänen ihastuksensa Seeri, Lajukosken tytär, tahtoo Aalon kanssa selvittää, millainen on maailma kyläyhteisön tuolla puolen. Rajassa on kielletyn hedelmän kiihottava maku.
Aalo tapaa metsässä Harti-nimisen kulkijan, joka kertoo pojalle lisää rajasta. Harti osaa myös nauraa ja opettaa Aalolle kiellettyjä asioita. Harti itse sisältää salaisuuksia. Ne paljastuvat vähitellen tarinan edetessä.
Kirjassa raja on sekä konkreettinen että symbolinen. Raja vedetään myös pelättyjen asioiden ympärille. Entä jos onni onkin rajan takana?
Leikki, kuten kaikenlainen kuvittelu, on rajojen rikkomista. Toisaalta myös leikki sisältää sääntöjä, rajoja, joiden mukaan pitää toimia: täydellinen vapaus on mahdotonta. Rinnakkaisia maailmoja sääntöineen vaihtelemalla elämään tulee uusia merkityksiä. Vertailu avaa uusia näköaloja arkeen ja olemiseen. Erilaisuuden ja mahdollisuuksien ymmärtäminen kasvattaa ihmistä ja kertoo hänelle jotain hänestä itsestään.
Aalo saa vähitellen selville asioita menneisyydestään ja samalla romaanin vinksahtaneen maailman taustat paljastuvat. Yllättävät käänteet seuraavat toisiaan. Aalo ei ole sellainen ihminen, joka nurkumatta kulkee valmiiksi tallattuja polkuja. Peijaisjuhlan jälkeen hän alkaa entistä voimakkaammin kyseenalaistaa kaikkea sovinnaista ja perinteistä. Hän lähtee rajalle, kuten Harti on neuvonut.
Leinonen kuvaa Seerin ja Aalon suhteessa myös nuorten heräävää seksuaalisuutta ja rakkautta. Eroottiset tuntemukset ovat outoja, samaan aikaan ne sekä sulkevat yksilön kokemusmaailmansa rajojen sisälle että laajentavat kokemusmaailman rajoja.
Lukija aavistelee kautta romaanin alkupuoliskon, että Aalon kohtalo ei taatusti ratkea kylämiljöössä. Rajan takana nuorukaiselle avautuu täysin erilainen maailma, mutta onko se lopulta parempi kuin perinteinen kyläyhteisö? Uudet ihmissuhteet, värikkäämpi väki, nykyaikainen ympäristö ja teknologia eivät välttämättä ole avain onneen. Myös kaupunki on omalla tavallaan ilottomien ihmisten kylä. Ihmiset ovat vieraantuneet pienen kylän perinteisestä yhteisöllisyydestä.
Tekijä on onnistunut luomaan uskottavan maailman ja henkilöhahmot. Teemat ovat suuria, ikuisia, kysymykset vaikeita, vailla vastausta, vaikka ne kietoutuvat tavalliseen arkielämään. Se, mitä näemme ja koemme joka päivä, ei ole koko totuus elämästä. Haaveilu ja kaukokaipuu eivät ratkaise arjen tylsyyttä eivätkä ongelmia. Ulkopuolelta katsoen asiat näyttävät erilaisena kuin sisäpuolelta. Unelmien toteuttaminen tuo mukanaan arvaamattomia seurauksia.
Romaanissa tekijä pohtii omaperäisesti myös eläinten oikeuksia, terrorismia, sekä fundamentalismia, ja naurun vaarallisuuden taustaltakin löytyy eräänlainen biologinen perisynti, sukupolvien taakka. Leinonen on keksinyt uusia tapoja tarkastella perimmäisiä kysymyksiä. Mukana pilkahtelee suomikummaelementti, joka toimii lähinnä pikanttina lisämausteena oivalliselle vaihtoehtohistorialle. Kansanperinnettä ja suomalaista mytologiaa tekijä hyödyntää kerronnassa luovasti.
Teosta voi lukea allegoriana tiukasti suljetun uskonlahkon ja modernin yhteiskunnan välisistä jännitteistä sekä omaa rooliaan etsivän yksilön roolista niiden puristuksessa. Suuren maailman houkutukset ovat monet, mutta turvallisessa synnyinyhteisössäkin on puolensa. Ennakkoluulot ja tabut ovat usein tavalla tai toisella perusteltuja: niissä voi asua viisaus.
Juonitasolla mukana on mielenkiintoisia, nyky-yhteiskuntaa heijastelevia elementtejä, ja perinteisiä yksilöllisiä motiiveja kuten rakkaus, kosto ja mustasukkaisuus. Näistä ja laajemmista teemoista Leinonen kutoo toimivan kokonaisuuden.
Teoksen sanomaa on vaikea kiteyttää, mutta jotenkin päällimmäiseksi vaikutelmaksi jää muutoksen väistämättömyys, sekä pysyvyyden ja edistyvyyden dynamiikka. Uuden ja vanhan risteytyessä syntyy konflikteja, joista kasvaa taas uutta. Yksilön rooli kokonaisuudessa voi olla sattuma tai kohtalo, tai sekä että.
Muottiin pakotettu oleminen on raja sekin: vapauden vihollinen. Kuitenkaan kaikki se uljas ja uusi, mitä vapaus tuo mukanaan, ei välttämättä ole muuta kuin uusi raja entisen ympärille. Ihmisen elämä on ristiriitaista iloineen ja suruineen. Sinne, mistä koko ikänsä on halunnut pois, voi muualla tulla kova ikävä. Kun palaa kotiin, kuljettaa muualla kokemaansa mukanaan. Se on avain muutokseen.
Anne Leinosen romaani on rikas ja syvällinen, eikä se päästä lukijaansa helpolla. Yksinkertaiset ja äkkiväärät tulkinnat teoksesta ovat kertakaikkinen mahdottomuus. Tämä vaatii pureskelemista ja sulattelua.
