tag:blogger.com,1999:blog-53682405543253416832024-03-06T11:06:35.047+02:00Kannesta kanteen, sivuista sivuilleKaunokirjallisuuskritiikkiä ja kirjoituksia. Rakkaudesta taiteeseen.Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.comBlogger71125tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-1004380990857245672023-03-31T10:11:00.000+03:002023-03-31T10:11:08.450+03:00 Juha Jyrkäs: Tiikerin silmät ‒ Koivisto 1. Nysalor-kustannus, 2021.<p><span style="font-family: inherit;"><i></i></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: inherit;"><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhO_gaNr5Glc8XoYZNAng2QeZVQt25sfBZfeBoafPpeoCeQms1zIxUGX8RjWfO-O6Lx5WgdwWhYE6ykmSkOAjvpWO556ZJk2MoMlcrMtSVyqqgxPquyUq6n4CmrEuDk-c9D4-8XMdFNAHGtzVwwhZpUhSQpEQNT2vQrIIpTY6pudGvFD-V7CcMYe82NWw/s693/IMG-7692.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="693" data-original-width="488" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhO_gaNr5Glc8XoYZNAng2QeZVQt25sfBZfeBoafPpeoCeQms1zIxUGX8RjWfO-O6Lx5WgdwWhYE6ykmSkOAjvpWO556ZJk2MoMlcrMtSVyqqgxPquyUq6n4CmrEuDk-c9D4-8XMdFNAHGtzVwwhZpUhSQpEQNT2vQrIIpTY6pudGvFD-V7CcMYe82NWw/s320/IMG-7692.JPG" width="225" /></a></i></span></div><span style="font-family: inherit;"><i>Tiikerin silmät</i> on rempseän rosoinen agenttiseikkailu, joka sijoittuu kahdensadan vuoden päähän tulevaisuuteen. Päähenkilönä pullistelee 21-vuotias Valpon erikoisasiamies Koivisto, jota voisi ajatella härmäläisenä James Bondina, jossa on myös kosolti vaikutteita vanhojen toimintaelokuvien salskeista sankareista. </span><p></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Muut keskeiset henkilöt ovat Koiviston 30-vuotias pomo Hirvonen, hänkin miehekäs mies, ja tyrmäävän kaunis shamaanitar Sajaana Uutai. Lajityypistä johtuen henkilöhahmot eivät ole syviä vaan lähempänä karikatyyrejä. Teos noudattelee humoristisia linjoja myös toimintakohtauksissaan, joskus epäonnistuen. <br />
<br />
Kun hyviin ihmisiin ei voi pahojen tulituksen tiimellyksessä osua, ja se sanotaan suoraan, se vaikuttaa kerronnassa häiritsevästi, vaikka onkin vitsiksi tarkoitettu. Samanlaista lukijan pettämistä on paljastaa tarinan lopussa, että kaikki oli pelkkää unta (ei kuitenkaan tässä romaanissa, mutta yleisenä huomiona). Tällaiseen ei pitäisi sortua. <br />
<br />
Toimintakuvaus on paikoitellen varsin mekaanista, mutta tapahtumat etenevät vauhdilla, joskus jopa töksähtelevin hyppäyksin. Kuvauksen terävöittämistä ja siloisempia siirtymiä sietää jatkossa harkita. Jos lajityyppiin upottaa parodisia elementtejä ja ikään kuin ohjaajan reunahuomautuksia, ne pitää laatia harkiten, taidolla. Erilaisia metafiktiivisiä kerrontatekniikoita on runsaasti tarjolla ja uusien keksiminen kunnianhimoisen kirjailijan intohimona.<br />
<br />
Välillä piipahdetaan päähenkilöiden lapsuudessa hakemassa selityksiä sille, miksi ihmisestä on tullut se, joka hän on. Teoksen maailma on jonkinlainen dystopia useamman hirmusodan jälkeisestä ajasta, joka teknologialtaan muistuttaa 1970<span style="font-stretch: normal; line-height: normal;">‒</span>80-lukua. Ilmaston lämpenemisen vaikutukset on nykykirjallisuudessa valitettava tavanomaisuus, klisee, jonka tilalle olisi voinut vaihteen vuoksi harkita vaikkapa globaalia ydintalvea, ikiroudan maailmaa. Toisaalta lajityypin kohdeyleisö viehättyy ilmastonmuutosliturgiasta, ellei peräti edellytä sitä minkä tahansa kirjallisuudenlajin tulevaisuudenkuvaukselta. Monen maakunnan miehen mielestä on toki pelkästään hyvä asia, että Helsinki on lopullisesti uponnut mereen.<br />
<br />
Teemoiltaan teos on ilkikurisen isänmaallinen, joskaan ei poliittisesti erityisen epäkorrekti, mikä olisi eittämättä tuonut lisätehoja tekstiin. Venäjä, Japani ja Suomi ovat vahvasti läsnä, juonen tasolla rinnastuksia nykyhetkeen riittää, mutta tiettyjä aikalaishulluuden ilmentymiä olisi tulevaisuuteen sijoitettuna voinut parodioida pontevastikin. Nyt tekijä tyytyy COVID-allegoriaan, kalakuppaan, joka seurauksiltaan muistuttaa nykyvitsausta. Sen psykologiset vaikutukset ihmisiin tekijä kuvaa sattuvasti.<br />
<br />
Toiminnan ytimessä on retki salaperäisen Byakkotai-terroristijärjestön päämajaan vuorten ja metsien keskelle. Järjestöstä juontuu myös kirjan nimi. Muutenkin kuvaus on suomalais-ugrilaisuuden sävyttämää, japanilaisia samurai- sekä yakuza-vivahteita unohtamatta. Tämä sopii hyvin teoksen toiminnalliseen henkeen. Renny Harlin ja Markus Selin olisivat 1980-luvulla voineet sovittaa romaanin patrioottiseksi menestyselokuvaksi. Mikseivät edelleen.<br />
<br />
Kielellistä kankeutta, pikkuvirheitä, kompastelevia lauseita ja tautofoniaa esiintyy jonkin verran, mutta korkea tyyli ei tietenkään lajityyppiin edes istuisi. Tämä on anarkistista räiskettä, punk-punkia, jos näin voidaan sanoa, tulevaisuuteen projisoitua nykyisyyttä, jonka tarkoitus on muistuttaa 1980-luvun VHS-toimintaelokuvia. Kieli on paikoitellen omaperäistä, perinteitä kunnioittavaa, taustatyö on tehty huolella. Kunhan tekijä saa viimeistelyyn samaa pieteettiä, romaanit voivat saavuttaa laajemmankin yleisön.<br />
<br />
Jälkisanoissa kirjailija valottaa teoksen syntyvaiheita ja muokkausprosessia, osittain hieman anteeksi pyytelevään sävyyn. Ilmeisesti hän tekee tämän siltä varalta, että joku herkkähipiäinen tiedostava lukija saattaa loukkaantua heteronormatiivisesta menosta, joka jo itsessään, ilman poliittista epäkorrektiuttakin, voi monelle niin sanotusti oikeaoppisesti valveutuneelle olla liikaa. Arvostelijan mielestä ideologisesti ylivirittyneen lukijan närkästys olisi pelkästään toivottavaa, joten provokaatioita ei pidä pyydellä anteeksi saati teoksen tematiikkaa sen enempää selitellä. Päinvastoin: lajityyppi mahdollistaisi patologisesti keulivan nykymenon ratkiriemukkaan parodioimisen oikein urakallakin. Sellaiselle löytyy itse asiassa markkinarako. <br />
<br />
Sarjaksi laajeneva seikkailukirja sopii varmasti matkalukemistoksi kasvavalle nuorisolle, joka tutisee kansainvälisten medioiden, kiinalaistiktokien ja lattapäisten muotihullutusten ristitulessa, ja kaipaa edellisten sukupolvien selkeämpään, tervehenkisempään maailmaan. <i>Tiikerin silmissä</i> kulkee taustalla kuitenkin äärimmäisen väkevä pienen, omaehtoisen kulttuurin puolustus, mikä nykyisin onkin ensiarvoisen tärkeää. Silti romaania ei voi pitää tendenssikirjallisuutena vaan tekijä onnistuu kutomaan juonen ilman turhaa paasaamista ja alleviivaamista. <br />
<br />
Samaa ei voi sanoa leijonanosasta nykykirjallisuutta, jota suuret ja vähän pienemmätkin kustantamot suoltavat liukuhihnalta silkohapsien ja keski-ikäistenkin iloksi <span style="font-stretch: normal; line-height: normal;">‒</span> tahi suruksi. Siinä uhriutuminen, saarnaaminen ja ruikutus on sääntö, ei poikkeus, ja jälki sen mukaista. <i>Tiikerin silmät</i> välttää tämän ansan. </span></p><div><br /></div>Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-91957148364024607472022-11-23T10:08:00.005+02:002022-11-23T10:08:56.004+02:00 Ike Vil: Daimon. Salakirjat 2022<p><span style="font-family: inherit;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: inherit;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFbtp26zuzTkSUJfLFB_InzE9MCzw4nIQFTuT0BsZl8ALsGUdjZQxgpkWCQQ67h-NHbazDW8VCbOQeUXe2O8CloCHs18J1wGNLerqDW8hp35cVCmrorGtK8NKrEcbgsstMecHVV9CcMr9VLkIEH1l9W2-4IOcpSbtIwzxeJRh630zThh4kQJoBqSt9Ew/s600/daimon_demo.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="438" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFbtp26zuzTkSUJfLFB_InzE9MCzw4nIQFTuT0BsZl8ALsGUdjZQxgpkWCQQ67h-NHbazDW8VCbOQeUXe2O8CloCHs18J1wGNLerqDW8hp35cVCmrorGtK8NKrEcbgsstMecHVV9CcMr9VLkIEH1l9W2-4IOcpSbtIwzxeJRh630zThh4kQJoBqSt9Ew/s320/daimon_demo.jpeg" width="234" /></a></span></div><span style="font-family: inherit;">Ike Vilin <i>Daimon</i> on harvinaisen kypsä esikoinen, joka avaa ilmeisesti varsin moniosaisen sarjan. Romaanin alaotsikko kuuluu ”Kertomus Flavios Klaudios Ioulianoksen elämästä ja ajasta, ensimmäinen kirja”, ja reilun kolmensadan sivun kuluessa päästään vasta Ioulianoksen nuoruusvuosiin. Jatkoa on siis luvassa. Todettakoon juonipaljastuksia välttäen heti kättelyssä, että latinalaisperäisten ilmausten ja nimien kreikkalaistaminen kuuluu vahvasti kuvaan. Syy selviää lukiessa.</span><p></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;">
<span style="font-family: inherit;"><br />
Ioulianos on myöhemmin Rooman keisariksi nouseva Julianos Luopio, jonka tarinan kertoo hänen ystävänsä Ifikles Kyynikko. Ratkaisu tuo romaaniin mukavasti särmää ja sutinaa, joiden tiimellyksessä lukija tutustuu muun muassa nykyisiä liivijengejä väreineen muistuttaviin sinisiin ja vihreisiin kilpaveikkoihin, filosofisiin koulukuntiin, varhaiskristittyjen lahkoihin ja opillisiin kiistoihin, lääketieteen ja esoterian historiaan, humoraaliteoriaan ja mikä riemastuttavinta, kadulla notkuvat punkkarit tai pitkätukkaiset raskasmetallurgit mieleen tuoviin juopotteleviin, ”skyyttalaista tulta” pössytteleviin uuden polven kyynikoihin. <br />
<br />
Filosofian, okkultismin ja kristinuskon historiaan perehtymättömälle Ifikleen ja Ioulianoksen tarina saattaa paikoitellen olla hieman vaikeasti avautuva, mutta sitäkin antoisampi se on initioidulle. Tekijä tuntee aiheensa ja vyöryttää sisäpiirin vitsejä ja oivia rinnastuksia sivukaupalla. Pelkästään Iesouksen eli Jeesuksen jumalaista luontoa käsittelevä tunnettu opillinen kiista tarjoaa lukijalle loppumattomia ilon aiheita, esimerkiksi homo- ja heteropuolueen muodossa (termit selviävät lukiessa). Rinnastus nykykirkon skismoihin Suomessa on ilmeinen ja osuva. Muitakin vastaavia puhdasoppisuusvaatimuksia romaanissa käsitellään, joten sitä voi lämpimästi suositella teologeille ja riviuskoville, jotka joutuvat rämpimään 2000-luvun kristinopin kilpailevien tulkintojen poliittis-ideologisessa rämesuossa. <i>Nihil sub sole novum.</i><br />
<br />
Mitä tulee perehtyneisyyteen ja perehtymättömyyteen, vaikkapa vitsi, jossa Ifikles kuullessaan dionyysisesti orientoituneelta isäukoltaan kristinuskon perustajahahmosta heti olettaa hänet Apollonios Tyanalaiseksi, avautuu välittömästi aihepiiriä tunteville, mutta maallikkolukijalle viittaus jää varmasti hämäräksi. Toisin sanoen mitä oppineempi lukija, sitä enemmän kerroksia <i>Daimonista</i> löytyy. Myös kreikan- ja latinankielisten termien ja lauseiden runsas viljely voi saada kärsimättömän nykyviihdeviikarin närkästymään, mutta se on hänen häpeänsä. Kärsivällisyys ja lukeneisuus palkitaan.<br />
<br />
Varhaiskristittyjen ja uskonnon keskushahmon hämärää historiaa tunteva lukutoukka odottaa sivuja nakertaessaan hiukset tai parta pystyssä, josko Ike Vil pistelisi Iesouksesta mojovaa mytologiaa F. Gerald Downingin tahi John Dominic Crossanin kynänjäljissä, mutta ainakaan sarjan ensimmäisessä osassa Voideltu ei vielä paljastu kyynisen koulukunnan galilealaiseksi kasvatiksi saati opin väkeväksi saarnamieheksi. Jos näin jatkossa käy, Ifikleen suhde Iesoukseen ja alkukristittyihin saattaa muuttua henkilökohtaisemmaksi, onhan hän itsekin koiramaisen oppisuuntauksen lajityypillinen edustaja.<br />
<br />
Historiallisen romaanin ohella <i>Daimon</i> on perinteinen kehityskertomus, kasvutarina, <i>bildungsroman</i>. Se kertoo nuorukaisten kaipuusta totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen, pettymyksistä rakkaudessa ja viisauden tavoittelussa, hurjasteluista, kääntymyksistä ja jännittävistä kokemuksista. Toisin sanoen tarina puhuttelee kaikkien aikakausien ihmisiä, sen sanoma on yleismaailmallinen, ikuinen. Näin ollen Waltarin, Vaaskiven ja kumppaneiden tapaan Vil ei vanhene vaan paranee vanhetessaan. Jos joku näkee tässä paradoksin, hän ei ymmärrä asioita vielä riittävän syvällisesti. Kyse on klassismin peruskaavasta. Se pätee kuulemma myös viiniin.<br />
<br />
Ifikles kertoo korkeamman kaipuustaan seuraavasti (180):<br />
<br /><i>
”Lapsellisille ihanteilleni on helppo nauraa, mutta halusin jotain ylevämpää ja etsin siksi tehtävää, joka valitsisi minut enkä minä sitä. Janosin oivalluksia, jotka saivat kylmät väreet kulkemaan selkäpiissäni, etsin kauneutta, joka innoittaisi lisää kauneutta, halusin palaa kirkkaammin kuin muut ja juopua ihmisten ja jumalten salaisuuksista, nautinnoista ja suurista tragedioista ja elämästä, jonka sävel oli vielä korvissani kiihottava ja tuntematon. Totuuden nimessä juovuin kai silti enimmäkseen viinistä.”</i><br />
<br />
Lainaus antaa hyvän kuvan romaanin tyylistä, siinä tapahtuu lopussa humoristinen käänne. Niitä tarinassa riittää. Ike Vil kertoo ylevistä asioista joskus alemman kautta, piipahdukset profaanissa korostavat pyhän subliimia suvereenisuutta. Metodi toimii mainiosti, lukija nauttii ja jalostuu itsekin. Herkullista on myös Ifikleen runousopiskelu viisaan Libanioksen alaisuudessa (186-187), varsinkin kun nuorukaisen runojalkoihin jää liikavarpaita. Tällaisilla yksityiskohdilla Vil hemmottelee lukijoitaan.<br />
<br />
Niin kertoja Ifikles kuin hänen ystävänsä Ioulianos janoavat viisautta, jota he löytävät yllin kyllin opettajiltaan, opastajiltaan ja kirjastoista. Sivulla 260 kertoja pohtii, josko Epiktetoksen stoalaiset elämänohjeet saavat Ioulianoksen janoamaan viisautta, jonka filosofia voi opettaa, mutta samassa yhteydessä Ifikles ei kuitenkaan osaa sanoa, ”voiko ylevääkin janota ylettömästi”. Vil naulitsee tässä nuorukaisten tiedonjanon ristille, joka on kaikkien aikakausien opinhaluisille hyvinkin tuttu riipuntaväline. <br />
<br />
Romaanin ytimestä löytyy tietenkin daimon, sisäinen ääni, viisaus, joka itse kunkin on löydettävä ja jonka neuvojen avulla oma polku löytyy, jos on löytyäkseen. On tultava siksi, joka on, oivallettava oma tehtävänsä ja roolinsa elämässä. Näin usko ja epäily, viha ja rakkaus, kärsimys ja onni vähitellen paljastuvat väistämättömyyksiksi, jotka jokainen meistä käy elämässään monta kertaa läpi, ja juuri siitä muodostuu se kokonaisuus, jota ihmiseloksi kutsutaan. On opittava luovimaan vastatuuleen ja kun puhuri vastaavasti on suotuisa, siitä kannattaa imaista kaikki mahdollinen irti. On sanottava elämälle kyllä, on hyväksyttävä kohtalonsa ja tarvittaessa käytävä pää pystyssä tulta päin.<br />
<br />
Lopuksi on vielä mainittava pienistä puutteista. <i>Daimonissa</i> onnistuneesti kuvatut henkilöt, taistelut ja maisemat sekä juonittelut ja juonenkäänteet kuuluvat asiaan, mutta niin kuuluvat valitettavasti myös muutamat lapsukset, joita nykykirjallisuus on jo lähes poikkeuksetta tulvillaan. Lähinnä kyseessä ovat kirjoitus-, tavutus- ja aikamuotovirheet, mutta joissain kohdissa myös Konstantinos ja Konstantios meinaavat mennä sekaisin, ehkä menevätkin. Oikoluku on nykyään kiireistä puuhaa, se on selvää, mutta se on myös sääli, sillä hyvä kirja saisi olla viimeisen päälle myös kieliasultaan.<br />
<br />
Näillä huomautuksilla voi <i>Daimonia</i> lämpimästi suositella niin asiaan vihkiytyneelle kuin vihkiytymättömällekin lukijalle ja odotella jatkoa Ifikleen ja Ioulianoksen tarinalle. Ensimmäisen kirjan perusteella luvassa on runsain mitoin hyvää ja kovaa kyytiä.</span></p><div><br /></div>Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-82340827532705251942021-03-05T09:00:00.002+02:002021-03-05T09:00:43.239+02:00 Lännen syvin olemus<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRCcPZXxT7R6-h4aurz6xp2VhMBf9hDtAL1uP1RtHYeQ6WVm97R0V_drL_Qqk8pBuIa0m98t9a9hEzQLDWiVsTUx4qnGWXSJBxteFubqu0yO1J5F7aI-dPDaAe8GwUj0Zif8Fg2i7rXpHX/s590/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2021-3-5+kello+8.55.39.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="590" data-original-width="419" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRCcPZXxT7R6-h4aurz6xp2VhMBf9hDtAL1uP1RtHYeQ6WVm97R0V_drL_Qqk8pBuIa0m98t9a9hEzQLDWiVsTUx4qnGWXSJBxteFubqu0yO1J5F7aI-dPDaAe8GwUj0Zif8Fg2i7rXpHX/s320/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2021-3-5+kello+8.55.39.png" /></a></b></div><b>Esseearvio Jean Raspailin romaanista <i>Pyhien leiri </i>(suomentanut ja jälkisanoilla varustanut Mika Keränen; Kiuas Kustannus, 2021</b>)<p></p><p style="line-height: 24px; margin-bottom: 0cm;"><br />Teos, joka on edellä aikaansa ja näkee tulevan, on väistämättä klassikko. <i>Pyhien leiri </i>lukeutuu itseoikeutetusti joukkoon ja nyt se on vihdoin saatavilla suomeksi. Se on aikamme tärkeimpiä romaaneja – kiistelty ja tunteita herättävä, kuten epäajanmukaiset tarkastelut aina, mutta samalla entistä ajankohtaisempi ja merkittävämpi kaikessa visionäärisyydessään, vulgaariudessaan ja groteskiudessaan<i>. Pyhien leiriä </i>ei varsinaisesti voi kutsua edes pessimistiseksi: se on räävittömän nihilistinen. Raspail murskaa armotta kaiken, mitä länsimaissa viime vuosikymmenet on yleiseksi mielipiteeksi kutsuttu.<i><br /></i><br /></p><p style="line-height: 24px; margin-bottom: 0cm;">Vaikka teos on klassikko, se ei sisällä suuria kasvukertomuksia, syvällistä psykologista luonneanalyysia saati maailmaa syleileviä rakkaustarinoita. Henkilökuvaus on paikoitellen kömpelöä ja ohutta, hahmot hieman liioiteltuja tai peräti stereotyyppejä, mutta se lienee tekijän tarkoituskin. Klassikkoaines tulee vuonna 1973 Ranskassa ilmestyneen<i> Pyhien leirin </i>hämmästyttävän terävästä aikalaissatiirista, joka on lisäksi uskomattoman tarkka kuvaus lähitulevaisuuden eli nykypäivän absurdeimmista ideologispoliittisista ylilyönneistä. Romaania ei voi olla lukematta hirtehisenä irvikuvana tämän päivän poliittisesti korrektista Euroopasta.<i> <br /><br /></i></p><p style="line-height: 24px; margin-bottom: 0cm;"><i>Pyhien leiri </i>on dystooppinen allegoria länsimaiden vanhuudenheikkoudesta ja rappiosta sekä niiden väistämättä aiheuttamasta romahduksesta. Teos on liioiteltu ja paikoitellen absurdi, ellei peräti surrealistinen, mutta miten muuten kuvata ideologisesti kaoottista ja itsetyytyväisyyteensä hukkuvaa modernia länttä? Kyseessä on renessanssin nykyaikaan kohdistama nauru, syvä ja kolkko, tuomitseva ja hyökkäävä, mutta kuitenkin nauru. Ei itku, ei valitusvirsi, ei kaunainen kosto, vaan antiikin jumalten olympolainen nauru. Suohon itsensä laulaneet länsimaat saavat mitä ansaitsevat.</p><p style="line-height: 24px; margin-bottom: 0cm;">Koko arvio <a href="https://www.dropbox.com/s/uk1aql93d619sv3/L%C3%A4nnen%20syvin%20olemus.pdf?dl=0">PDF</a>-tiedostona (5 sivua).</p>Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-1567246277599547592020-09-27T08:01:00.001+03:002020-09-27T08:01:27.673+03:00 Ruumiista naiseksi, naisesta ruumiiksi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaUNh7UlYGmupP_UIeWl_cCvZlEZRvGbgRdH_DM_O4LMvpjlpbdl8-ywuI2-Tm6YrmLr8Gc1T9FMnFoGouzuWI_JGtcVo_4O8zCiLG_3hQ74eJhUrRZZuU3NuVS80q5fTZYvYp5NX2otgw/s539/Mine-Hahan%252Buusi%252Betukansi-480w.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="539" data-original-width="318" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaUNh7UlYGmupP_UIeWl_cCvZlEZRvGbgRdH_DM_O4LMvpjlpbdl8-ywuI2-Tm6YrmLr8Gc1T9FMnFoGouzuWI_JGtcVo_4O8zCiLG_3hQ74eJhUrRZZuU3NuVS80q5fTZYvYp5NX2otgw/s320/Mine-Hahan%252Buusi%252Betukansi-480w.jpg" /></span></a></div><p><span style="font-family: inherit;">Tunnustan jääviyteni, mutta kirjoitan silti. Se, kuka kertoo, vaikuttaa siihen, miten teksti luetaan. Kerron silti.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Reilu vuosi sitten ilmestyneen yhteiskunnallisen romaanini <i><a href="https://www.kovasana.fi/teokset#JussiKNiemela-Punaisetlehdet">Punaiset lehdet</a></i> taustalla kummittelee <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Frank_Wedekind">Frank Wedekindin</a> (1864–1918) omintakeinen pienoistarina <i><a href="https://www.kovasana.fi/teokset#Mine-Haha-FrankWedekind">Mine-Haha tai Nuorten tyttöjen ruumiillisesta kasvatuksesta</a></i>. Näin aikoinaan Lucile Hadžihalilovićin elokuvasovituksen <i><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Innocence_(2004_film)">Innocence</a> </i>kyseisestä novellintapaisesta ja innostuin siitä niin paljon, että <i>ad fontes</i> oli ainoa vaihtoehto: hankin tuulispäänä Wedekindin alkuperäisteoksen<a href="https://www.amazon.co.uk/Mine-Haha-Bodily-Education-Modern-Voices/dp/1843914557/ "> englanninkielisenä käännöksenä</a>. Juuri tämän painoksen romaanini keskeinen henkilöhahmo Tuulikki löytää Kampintorin antikvariaatin alennuskärrystä, koska suomennosta ei vielä silloin ollut olemassa. Nyt on. Tuulikki olisi voinut löytää myös suomennoksen, jos sellainen olisi joskus laadittu, mutta jostain syystä Wedekindin mestariteos on täällä lähes kokonaan ohitettu. <i>Pulchurm est paucorum hominum.</i></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Kustantajani Kovasanan perustaja Jarmo Teinilä päätti romaanini tiimoilta julkaista <i>Mine-Hahan</i> suomeksi. Kirjasen on kääntänyt ja esipuheella varustanut Anne Kilpi. Työ on tehty pieteetillä ja ammattitaidolla, huomauttamisen varaa ei jää. Myös kansikuva on tavattoman onnistunut. Kyseessä on kulttuuriteko, eittämättä. Toivottavasti teos nyt löytää lukijansa.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Romaanissani oudosta kertomuksesta esitetään käytännössä kaksi kilpailevaa tulkintaa. Ystävänsä Katjan kanssa Tuulikki analysoi <i>Mine-Hahan</i> elokuvasovituksia ja alkuperäisteosta, vertailee niitä, etsii syitä tulkintojen erilaisuudelle. Kertoja, käsikirjoittajat, ohjaajat, katsojat, lukijat – kaikki he luovat Wedekindin tarinan mielessään, omien pelkojensa, toiveidensa ja halujensa pohjalta.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Vasta koettaessa kertomus varsinaisesti syntyy ja se syntyy joka kerta uudelleen, kun kokija sen muodossa tai toisessa vastaanottaa. Tuulikin oma tulkinta on varhaiskypsä, emansipatorinen, feministinen. Tarina antaa tytölle avaimet kasvattaa itse itsensä niin henkisesti kuin ruumiillisesti. Tuulikki on vapaa henki vapaassa ruumiissa, kuten hänen nimestään voi päätellä. Hän omaksuu roolinsa pitkälti <i>Mine-Hahan </i>inspiroimana. Vaikka hän on kirjailijan luomus, hän on totta.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><i>Punaisten lehtien</i> kerronnassa kulkee taustalla paljon synkempi tulkinta, joka hallitsee narratiivia ja romaanin tapahtumia. Omituiseen utooppiseen tai dystooppiseen tyttöjen sisäoppilaitokseen sijoittuva tarina synnyttää oudoissa hengissä outoja mielihaluja, sairaissa sairaita.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><i>Mine-Haha</i> on arvoitus. Siihen kelpaa upottaa ennakkoluulonsa, fantasiansa ja antipatiansa. Se on peili. Kuten hyvä taide aina.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Tarina houkuttelee tulkitsemaan itsensä feministisesti, mutta sen voi lukea myös aikalaisparodiana sinisukka-aktivismista, ellei jopa suoranaisena provokaationa. Heti alussa kertoja, itsekin pienoisnovellin salaperäisessä sisäoppilaitoksessa ruumiillista kasvatusta saanut, kirjoittamishetkellä viisas aikuinen nainen, mainitsee vihaavansa sinisukkia enemmän kuin mitään muuta maailmassa: “Nainen, joka ansaitsee elantonsa rakkaudella, on minun silmissäni korkeammalla kuin nainen, joka alentuu kirjoittamaan följetongeja, kirjoista puhumattakaan.”</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Kuitenkin tarina on paraatiesimerkki naisasiasta, mutta taidolla rakennettu, ikään kuin kertoja vain viattomasti kokonaan ohittaisi laitoksen toimintaan ja päämäärään sisältyvät naista alistavat rakenteet. Hän ei näe nuorten tyttöjen ruumiillisessa kasvatuksessa mitään pahaa vaan päinvastoin pitää sitä luonnollisena. Eli toistettakoon Wedekindin kovia kokeneen kertojan Helene Engelin teesi: “Nainen, joka ansaitsee elantonsa rakkaudella, on minun silmissäni korkeammalla kuin nainen, joka alentuu kirjoittamaan följetongeja, kirjoista puhumattakaan.”</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Onko kertojan kanta myös tekijän kanta? Wedekind tunnetusti harrasti teatteria ja tanssiesityksiä ja piti käsillään kävelevistä, lyhyeen hameeseen pukeutuneista sorjista neidoista, puhumattakaan painovoimasta, joka avasi hänen eteensä kerrassaan huimaavia näköaloja. Hänen näytelmissään ja tarinoissaan seikkailee seksuaalisuuteensa heräileviä tiedonhaluisia tyttölapsia, turmeltuneita naisia ja perverssejä miehiä.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Klassikkonäytelmä <i>Kevään herääminen </i>kertoo seksuaalisten tunteiden tukahduttamisen aiheuttamasta ahdistuksesta ja murheesta. Aikakauden ummehtuneet moraalikäsitykset johtavat ikäviin tapahtumiin, kuten aina. Toisaalta vapaus, valistus, tieto ja epäily eivät riitä tekemään yksilöstä jalomielistä.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Viiltäjä-Jack, johon myös romaanissani monella tasolla vihjataan ja viitataan, esiintyy Wedekindin <i>Pandoran lippaassa</i>. Päähenkilö Lulu puolestaan on prostituoitu. Alban Bergin samanniminen ooppera, joka perustuu <i>Pandoran lippaan</i> ohella Wedekindin varhaisempaan näytelmään <i>Maahinen, </i>on kirjailijan kuuluisin teos.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;"><i>Lulu</i> on alun perin ollut tekijän alaotsikossa hirviötragedia. Sellaisia esiintyy kautta historian niin taiteessa kuin yhteiskunnissa. <i>Mine-Haha</i> sivuaa aihetta kuvaamalla nuorten tyttöjen kasvattamista miesten viihdyttäjiksi, nautinnon esineiksi, objekteiksi.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Mitä Wedekind haluaa vanhan viisaan naisensa suulla sanoa? Kysymykseen on mahdotonta vastata. Teos jättää kaiken auki, se on pelkkä tapahtumien ja henkilöiden kuvaus, raskaana symboliikasta ja vihjailuista. Hadžihalilovićin tulkinta kertomuksesta on kenties vielä symbolisempi, vielä vihjailevampi. Elokuvaa on syytetty jopa pedofiliasta, siksi nuoria ovat ohjaajan tytöt ja heidän ankara ruumiillinen kasvatuksensa. John Irvinin vuotta myöhemmin ensiesityksensä saanut tulkinta <i><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/The_Fine_Art_of_Love">The Fine Art of Love</a> </i>sen sijaan on suorasukaisempi ja hyvinkin lesboeroottinen, tyttöjen ruumiit jo kurvikkaammat, kutsuvammat, paljaammat.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Naisen ruumis on se pinta, jolle Utopian kartta viime kädessä aina piirretään. Se on myös pohjaton meri, johon toinen tai sama sukupuoli tuntee vastustamatonta vetoa, kaipausta, himoa. Nainen kantaa yhteiskunnan tulevaisuutta sisällään, niin luonto on sen tahtonut, asettanut, pakottanut. Nainen on myös perinteisesti se, joka kasvattaa tulevan sukupolven, ja Wedekindin kertomuksessa tytöt, ruumiillisesti. Nainen, naaras, on elämän kiertokulku, puu, joka hedelmistään tunnetaan.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Juuri tästä syystä naisen ruumis on aina ollut ja tulee aina olemaan poliittisten ideologioiden ja erilaisten intohimojen taistelutanner. Siksi nuorten tyttöjen ruumiillinen kasvatus eri muodoissaan on yhteiskunnan menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden elinehto. Sitä pitää vaalia rakkaudella, rajoilla, hellyydellä ja kurilla. Mutta kenelle tehtävä kuuluu? Kuka hallitsee tytön ja naisen ruumista, kenellä on lupa ja oikeus hallita sitä? Aihe on aina yhtä ajankohtainen.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Kaikki yhteiskunnallisesti merkittävät probleemit palautuvat moraaliin. Onko Wedekindin pienoistarina amoraalinen, immoraalinen vai moraalinen – vai peräti moraliteetti? Näihin kysymyksiin jokainen lukija joutuu vastaamaan itse. Elämä johtaa kuolemaan, tekee meistä kaikista ruumiita, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Näin käy myös Wedekindin kertojalle, järkensä menettäneelle Helene Engelille, heti kirjailijan laatiman lyhyen johdannon ensimmäisellä sivulla. Kertomus alkaa naisen ruumiista ja vastaavasti loppuu siihen, tosin lopussa vain kuoliaaksi pelästymisen muodossa. Siitä on vielä pitkä matka varsinaiseen perikatoon. Mutta hyvää se ei lupaa. Naisen vapautumisessa sisäoppilaitoksen häkeistä on jotain uhkaavaa, jotain pahaenteistä.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Olisiko kenties ollut parempi jäädä muurien turvaan, perinteiseen rooliin, näyttelyesineeksi, rakkauden ammattilaiseksi? Oliko mieleltään syvästi järkkyneen kertojan kuolema rangaistus siitä, että hän sittenkin ryhtyi rustaamaan kokemuksistaan följetongia ja sen myötä tuli – tahtoen tai tahtomattaan – kirjailijaksi?</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Ihminen ei voi paeta kohtaloaan. Helene Engel jopa vihjaa, ettei edes kuolema tule vapauttamaan häntä kirjoittamiseen liittyvästä tuskasta, siitä, että työ jää aina väistämättä kesken. Nuorten tyttöjen ruumiillinen kasvatus toimii myös allegoriana kirjailijan pakkomielteelle hioa tekstejään loputtomasti, vielä ruumiinakin, kirjaimellisesti, mullan alla. Kirjailija on oman dekadentin kabareensa tahdoton marionetti, kummitus, joka riivaa piinattua koneistoa, ja jota koneisto riivaa takaisin. Paritanssi ei aina pääty onnelliseen avioliittoon.</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Mikä sai kertojan luhistumaan?</span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p>
<p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: inherit;">Lyhytkin tarina voi kätkeä sisäänsä mittaamattomia syvyyksiä. Kuten me kaikki.</span></p>Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-85967074721271910662018-04-20T06:38:00.000+03:002018-04-20T08:39:57.399+03:00The Rhythm of the Ages<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxXhJXvnxcP5-AAvoWKI04eJogn1MiWTGE4CWFNlk7HDdxpQ08Glp9eE1lwgWMEc9OqPnbTQuAspNhwFpWTlvEBWcqCp-eNXeBsMgK3-cEHKZyrzz0fuVSiz7rY6n9ew_tEtkrw2ThVlKm/s1600/Prog+Noir.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="700" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxXhJXvnxcP5-AAvoWKI04eJogn1MiWTGE4CWFNlk7HDdxpQ08Glp9eE1lwgWMEc9OqPnbTQuAspNhwFpWTlvEBWcqCp-eNXeBsMgK3-cEHKZyrzz0fuVSiz7rY6n9ew_tEtkrw2ThVlKm/s200/Prog+Noir.jpg" width="200" /></a></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">© <i>Jussi K. Niemelä, April 2018</i></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><i>Prog Noir </i>by Stick Men has ten tracks of virtuoso playing and lyrical sceneries painted with both the darker and brighter shades of humanity: there’s gloom and fun, just like in life. The musical palette is rich too. These guys know how to rock your socks off or make you listen in awe. On many songs you can count on it that you can’t count along. </span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Stick’s percussive touch gives an extra bottom punch to the rhythm track on most of the songs and when not, arpeggios and tappings hold the fort (a case in point is the instrumental piece “A Rose in the Sand/Requiem”). Pat Mastelotto (drums and percussion) and Tony Levin (Chapman stick and voice) chase each other around like rascals. Markus Reuter (Touch guitar and voice) adds textures, counterpoints and juicy solos with the instrument he designed himself. </span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">It all sounds so effortless, though it surely isn’t. These guys are road and studio tested over and over again and you can hear it. It takes more than practise to achieve this level of stickmanship. Pardon my French.</span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">The title track is a laid-back 4/4 with lyrics combining emotional and dystopian elements. It’s almost like a novelette laced with evocative poetic images, with some Tony Levin’s Road Diary photography included. Close your eyes while listening to it and you can see the scenes in black and white. </span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">“Prog Noir” is an allegory of touring, a tale of hardships of the road. There’s quite a lot of loneliness and melancholy to it. You have time to think while travelling from town to town in a van. The affective ambivalence of modern nomadism is excellently captured in the lyrics.</span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">As a place, Prog Noir seems to be rainy and forlorn. It’s where darker dreams are born, as the lyrics say. I think there are many Prog Noirs, most, if not all, inside of us. These places resemble landscapes of despair, but not entirely without hope.</span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">The apocalyptic cover of the album gives you quite a few ideas about Prog Noir. The mysterious figure is made of light packed inside the dark, hard-boiled private detective apparel. A Space Age Philip Marlowe enlightened through and through, shining the inner light of nothingness. The sky is cloudy, anticipating tempestuous times. </span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">The buildings look like they’re about to collapse on Mr. Marlowe, who defies the surroundings faceless, bodiless, standing tall and proud. There’s also smoke in the picture, or then again, it might be mist or smog. Anyway you slice it, things look pretty bleak.</span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">However, the song is melodic and a freight train of beat, with a hooky chorus for good measure. It pounds away like the driving rain, a perfect, punchy opener for the album. Levin delivers his vocals with gusto. His stick has an airtight, full bottom, as usual. </span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">A haunting track that makes you think while you’re stomping your feet and banging your head. Not an easy feat, but feasible, as long as you practise a lot. Play it again, Sam Spade.</span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">“Mantra” follows, a charmingly twisted little tune. Reuter plays the wistful main melody line on his Touch guitar, while Levin and Mastelotto are having their share of fun. We may live in odd times indeed and oh how good these times sound. Though the tempo isn’t fast, amazing things are happening here. Children, don’t try this at home!</span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">“Plutonium” is a bit risky business, since it’s basically a complex novelty song and novelty songs tend to wear out pretty fast. Never mind: the track includes truly wicked playing and that’s always enjoyable. Levin’s bass riff sticks like glue. The lyrics are funny, but with the said problem. Reuter’s deadpan recital is great, though. There’s a tragic side to the story – after all, among other things, the song’s about plutonium. </span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">“The Tempest”, another laid-back straight rocker with Levin’s signature bass groove and fine lyrics, is about connections on a deeper, instinctual level. Despite the title, I don’t detect Prospero or any other sorcerer lurking behind the scenes.</span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Not many songs have “<i>ipso facto</i>” in them, but this surely has. The lyrics are also full of references to our inner workings, the mystical flow within each of us: “The rhythm of the ages.” It’s singing in our blood. <i>Eo ipso</i>, this track pleases the reviewer quite a lot. We’ve come a long way to be here at this hour.</span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">The dystopian element and sense of doom are strong here too. The interplay of our evolutionary past, present and future carries something menacing below its surface. <i>Quo vadis, Homo sapiens?</i> </span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">The song hints at hidden things we could and maybe should realise, but it will be possible only after a new beginning: back to square one, somewhat wiser than before. Yet another connection, a <i>true </i>connection, the real thing, “something tribal in our bones”, perhaps. Would it be the calm after a storm? Or just another phase in our journey towards the unknown? I see glimpses of hope amidst the tempestuous tapestry.</span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">“Schattenhaft” means shadowy or shady. It’s a playful tune with a quirky backing track, mostly due to Levin sticking it out from the bottom of his heart, keeping himself very busy, no holds barred. Reuter takes care of the leitmotif while Mastelotto handles the rest. There’s also a closing section in the 70s progressive riffing style, where Mastelotto and Levin frolic all over the beats.</span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Another instrumental track, “A Rose in the Sand/Requiem”, doesn’t feature any acoustic drums, but Levin and Reuter’s arpeggios and some electronic, soundscape-like percussion handle the rhythmic part quite efficiently. The melody lines are beautiful and serene par excellence. The thunder-like kettledrum sounds on “Requiem”, derived, I believe, from Mastelotto’s pad, fit the title perfectly. The mood is sublime and peaceful.</span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">There’s a strong Renaissance feel to “Leonardo” that would make Mona Lisa smile. You can hear the guys are having fun playing this intricately structured song. Especially Mastelotto bangs away with abandon and yet manages to keep the vessel watertight. So the abandon is precise, just like everything else. </span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">There’s a tranquil part near the end, so everyone can take a breath until the Renaissance strikes back, with a vengeance. </span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">I’m aware there’s another Leonardo around, close to the band, but in this review I’ll stick to <i>l’uomo universale</i>.</span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">In both “Trey’s Continuum” and “Embracing the Sun” the players are weaving complex, overlapping patterns à la King Crimson. </span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">“Trey’s Continuum” features different parts or themes smoothly evolving into each other and high-octane precision playing. Especially the second, heavier part is magnificent. The piece showcases the versatility of the band.</span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">On the latter piece, Mastelotto throws in a sturdy solar power beat with numerous extra tricks while Reuter and Levin tap along on top of each other. It’s really amazing they can hold this thing together and make it kick like a juggernaut. </span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">These two are my favourites on the album, along with “The Tempest” and “Prog Noir.”</span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">The closing track, “Never the Same”, is another Levin<i> tour de force</i>, with symphonic themes played by Reuter. I think the somewhat cryptic lyrics are about a long marriage and getting old together: Ever the same, never the same, so <i>carpe diem</i> and enjoy the ride. They might also be about playing in a band, that is, signing beyond all those dotted lines, being alone together. Levin’s stick reigns mighty on this track and his vocals are once again passionately delivered.</span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;">The overall production of the album is great too. The sounds are full, crispy and tight: high definition. The bottom truly kicks, the leads fuzz and buzz. Everything is clear and has crystal presence to it.</span></div>
<div style="font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 13px;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></div>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">So, all in all, in the end, in essence, to sum it up, it’s about rhythm of the ages, deep in our blood. I can feel something tribal in my bones as we speak and am happy to stick with it. </span></span>Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-55868370540235015952018-01-07T19:53:00.001+02:002018-01-07T19:53:16.264+02:00Minä olin KekkonenNoin vuosi sitten minua pyydettiin mukaan novelliantologiaan, jossa spekulatiivisen fiktion kautta käsitellään Suomen presidenttejä. Sain valita itse parista vaihtoehdosta, valitsin nuoren Kekkosen.<br />
<br />
Antologian piti tulla ulos Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi viime vuonna, mutta julkaisu siirtyi erinäisten asioiden vuoksi.<br />
<br />
Novelliani ei kuitenkaan yllättäen hyväksytty antologiaan, koska tarinassa ei kuulemma ole "spefielementtiä" eikä se ole muutenkaan sopiva antologiaan yleiseen tasoon. Antologian julkaisija antoi muutenkin omituista palautetta, johon ei tässä ole syytä mennä sen tarkemmin.<br />
<br />
Julkaisen novellin itse, koska työhön meni useita kuukausia ja se edellytti huomattavaa taustatutkimusta. Kerroin jo viime vuoden puolella koko novellin idean ja omat käsitykseni pitkässä sähköpostissa, jonka kustantaja on ilmeisesti unohtanut lukea, jos ja kun novellin sisältö tuli yllätyksenä.<br />
<br />
Yleensä olisi tietenkin toivottavaa, että jos kirjailijaa pyydetään antologioihin mukaan, hänelle annetaan taiteellinen vapaus. Uuden novellin kirjoittaminen vaatisi samanlaista urakkaa kuin alkuperäisen ja kukaan itseään kunnioittava kirjailija ei vasiten laske omaa tasoaan.<br />
<br />
Ilmoitinkin antologian kustantajalle, että jatkossa allekirjoittanutta ei enää tarvitse pyydellä mukaan näihin projekteihin. Tästä kun ei edes makseta eikä sopimuksiin voi näemmä luottaa.<br />
<br />
Linkki novelliin:<br />
<br />
<a href="https://www.dropbox.com/s/nn34ulw2eoa2vxf/Min%C3%A4%20olin%20Kekkonen.pdf?dl=0">Minä olin Kekkonen</a>Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-91308977064575343332017-11-11T14:01:00.008+02:002017-11-11T14:07:45.594+02:00Hänen olivat linnut<div style="font-family: Verdana; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><b><i>Jussi K. Niemelä </i></b></span><span style="font-family: "times new roman"; font-stretch: normal; line-height: normal;"><b><i>©</i></b></span><span style="font-kerning: none;"><b><i> 2017</i></b></span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="color: #042eee; font-family: Verdana; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; text-align: center;">
<span style="font-kerning: none;"></span></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2XYcUa2YyAGF0iHotx4RR1aAru5VV1j_B36QAv_hxG2gkSZRJxIHrC5HMH79JurcHCfi_qpeDwcp8LzQ1J29ou73oW21zdAXrV8fVINTBXoQ1Lu9h83mJLv417tvshzgL5oxfuTS-N40V/s1600/Bellboy.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2XYcUa2YyAGF0iHotx4RR1aAru5VV1j_B36QAv_hxG2gkSZRJxIHrC5HMH79JurcHCfi_qpeDwcp8LzQ1J29ou73oW21zdAXrV8fVINTBXoQ1Lu9h83mJLv417tvshzgL5oxfuTS-N40V/s320/Bellboy.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-kerning: none;">Keväällä 2007 olin Teatterikorkeakoulun tiloissa katsomassa Terhi Kokkosen käsikirjoittamaa, Akse Petterssonin ohjaamaa näytelmää <i>Norsunluunokkainen tikka.</i></span></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Kymmenen vuotta myöhemmin, marraskuun seitsemännen pimeänä iltana, hankkiuduin elokuvateatteri Andorraan nähdäkseni Kokkosen käsikirjoittaman, ohjaaman ja leikkaaman lyhytelokuvan <i>Bellboy. </i>Sen mainosteksti kuuluu näin: ”Kun Radion sinfoniaorkesteri valmistautuu esittämään Joonas Kokkosen sinfonian parrasvaloissa, työskentelee Heikki Tikka varjoissa. Hänen vastuullaan on kaikki mitä et näe.”</span></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Tikka. Lintu. Taas tikka, Heikki Tikka. Ja lintu, Hannu Lintu. Toistuva teema Kokkosen töissä, maailmanlaajuisesti tunnettu ja kautta ihmisen historian eri kulttuureissa jatkuvasti esiintynyt symboli.</span></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Suuri yleisö tuntee Terhi Kokkosen Ultra Bran ja Scandinavian Music Groupin laulajana. Viimeksi mainitussa yhtyeessä hän myös vastaa sanoituksista, joiden omaperäisyys, runollisuus ja syvällisyys on kiinnittänyt monen alalla toimivan huomion ja vedonnut kuulijoihin kautta maan. Myös Kokkosen lyriikassa esiintyy toistuvasti lintuja.</span></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Kokkonen on aiemmin opiskellut Teatterikorkeakoulussa dramaturgiaa ja suoritti siellä teatteritaiteen kandidaatin alemman korkeakoulututkinnon, mutta siirtyi sittemmin Aalto-yliopiston elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitokselle. <i>Bellboy </i>on Kokkosen maisteriopintojen lopputyö.</span></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Elokuvan kuvauksesta vastaa Joel Grandell, äänisuunnittelusta Jani Nikander ja sen ovat tuottaneet Jenni Dollery ja Terhi Kokkonen.</span></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><br />
Kokkonen osoittaa lopputyöllään olevansa klassinen <i>auteur, </i>josta näissä yhteyksissä takuulla kuullaan vielä paljon.<i> Bellboy</i> järisyttää loistavuudellaan. Tekijä on tavoittanut elokuvassa oivallisesti ihmisen koneessa, inhimillisyyden tasot, syvyydet, kuvan, äänen, tunteen. Kokkosen leikkaus, taideteoksen rytmi ja dramaturgia, ovat vahvoja – ne koskettavat, liikuttavat, vetävät mukaansa.</span><br />
<span style="font-kerning: none;"><br />
<i>Bellboyn </i>teemaa voidaan esittelytekstin perustella lähestyä valon ja varjon perinteisenä vastakkainasetteluna. Kontrasti on kuitenkin pelkkä premissi. Elokuva sisältää paljon muutakin.<br />
<br />
Yritän seuraavassa muistinvaraisesti, elokuvan toissapäivänä (kirjoitan tätä 9.11.2017) kolmen muun ohella nähneenä, tulkita kokemustani. <i>Bellboy </i>esitettiin toisena neljän elokuvan sarjassa, mutta se jätti lähtemättömän jäljen, lukemattomia tunnelmia, muistikuvia ja ajatuksia. <br />
<br />
On varmaa, että uudet katselukerrat tuovat vielä lisää tasoja ja yksityiskohtia käsillä olevaan tarkasteluun. Kun näen <i>Bellboyn </i>uudestaan, lisään tuoreet huomiot ja uudet näkökulmat jälkikirjoitukseen. Minulla on kokemusta siitä, että merkittävät taideteokset muuttavat paremmaksi jokaisella katselu-, luku- tai kuuntelukerralla, kun tulkitsija oppii kiinnittämään huomiota uusiin seikkoihin ja yksityiskohtiin.</span></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: "times new roman"; font-size: 10px; font-stretch: normal; line-height: normal;"><br />
</span><span style="font-kerning: none;"><b>Miehet mustissa</b></span></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"><b></b></span><br /></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Teoksen alussa Heikki Tikka kertoo mustista nahkakengistään, jotka sai perintönä isältään. Ne ovat osa hänen työasuaan. Kaikki lähtee kengistä.</span></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Musiikkitalossa Radion sinfoniaorkesterille työskenteleminen edellyttää tiettyä arvokkuutta, siksi musta on luonnollinen valinta. Toisaalta myös hautajaisissa pukeudutaan mustiin. Kyse on kunnioituksesta, juhlallisuudesta, perinteestä. Myös eräs toinen seikka yhdistää musiikkitaloa ja hautajaisia.</span></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Kokkonen näyttää meille Heikki Tikan pukeutumassa, vetämässä kenkiä jalkaansa, solmimassa nauhoja. Jos muistan oikein, tämän jälkeen Tikka tempaisee ylleen mustan pikkutakin. </span></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Mustat vaatteet ovat rooliasu, univormu, joka ilmentää kantajansa asemaa työyhteisön hierarkiassa ja korostaa ammattiin liittyvää korkeakulttuurista perinnettä. Tikka on pukeuduttuaan valmis palvelukseen. Elokuva valottaa kaikkea sitä, mitä hänen työhönsä sisältyy.</span></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="color: #171920; font-kerning: none;">Eräässä alkupuolen kohtauksessa valkokankaalla näkyy k</span><span style="font-kerning: none;">aksi miestä vastakkaisten työpöytien äärellä, tekemässä jotain koneilla, näyttöpäätteiden heijastaessa valoa heidän kasvoilleen. He ovat erillään, mutta yhdessä. Toinen miehistä on Heikki Tikka. </span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Miehet mustissa, miehet tekemässä jotain, työn ääressä. Mihin tämä viittaa?</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><b>Aave koneessa</b></span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 10px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 12px;">
<span style="font-kerning: none;"><b></b></span><br /></div>
<div style="color: #042eee; font-family: Verdana; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; text-align: center;">
<span style="font-kerning: none;"></span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN5aHTGUnIcyBslShpZzoXWNrWBQGCbYtvhGZ4mDpTxEzU6Cdp95BhkZr8VyIC-RCmpU5VxAWb0DbzS5g5eggnUUKzweyeU54hZCVTUtE_-RtgF7EJ1ILGsCcONTLM6UZ-7IaXYsyTArC0/s1600/04+Heikki%252C+kellari.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN5aHTGUnIcyBslShpZzoXWNrWBQGCbYtvhGZ4mDpTxEzU6Cdp95BhkZr8VyIC-RCmpU5VxAWb0DbzS5g5eggnUUKzweyeU54hZCVTUtE_-RtgF7EJ1ILGsCcONTLM6UZ-7IaXYsyTArC0/s320/04+Heikki%252C+kellari.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-kerning: none;">Jos <i>Bellboyta </i>ajattelee valon ja varjon kontrastina, Joonas Kokkosen neljättä sinfoniaa harjoitteleva Radion sinfoniaorkesteri ja kapellimestari Hannu Lintu edustavat teoksessa valoa, kun taas Heikki Tikka toimii varjoissa, tekemässä sitä, mitä ilman parrasvaloissa esiintyvät taiteilijat eivät pärjäisi. Tikka on siis Linnun varjo.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Jokaisen pinnan alla on syvyys ja sinfoniaesitys musiikkitalon estradilla on vain pieni osa kokonaisuutta, joka spektaakkelin mahdollistaa. Kokkosen elokuvassa musiikkitalo vertautuu koneeseen ja Heikki Tikka on aave koneessa, koneen käyttäjä ja huoltaja, kuten Gilbert Ryle aikoinaan Descartesin dualismista filosofoi. Tikka on koneruumiin, musiikkitalon, mieli.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Aave, mieli, on yksityinen, siinä missä ruumis on julkinen. Symboliikka on ilmeinen, kun elokuvaa tulkitsee tästä näkökulmasta. Heikki Tikka on yleisön kannalta näkymätön, aave, vaikka ilman häntä Hannu Lintu ja Radion sinfoniaorkesteri, julkisessa roolissaan, eivät saisi Joonas Kokkosen sinfoniaa esityskuntoon.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Kun mies varjoista astuu Kokkosen valokeilaan, katsoja pääsee kurkistamaan kulissien taakse. Aave on olennainen osa konetta, ei irrallinen tai satunnainen tekijä, vaan keskeinen elementti.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><b>Katsojan silmä</b></span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"><b></b></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Kauneus on katsojan silmässä. Terhi Kokkonen näyttää lähikuvaa Heikki Tikan silmästä – silmästä linssin takana.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Silmä on symboli, se on linssi, jonka läpi nähdään asioita. Tikan silmälasien linssin edessä on kameran linssi, jonka takana on kuvaajan silmän linssi. Sen taustalla on ohjaajan, käsikirjoittajan ja leikkaajan silmän linssi, koko työryhmän silmien linssit, ja kaikkien näiden tuotos on lopulta katsojan, näkijän, silmien linssien edessä, valmiina taideteoksena. Katsojan ja katsotun linssit kohtaavat välillä olevien lukuisten linssien välityksellä.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Elokuvan alussa Tikka ottaa puhelimensa kameralla valokuvaa seinällä olevasta lavakartasta, jonka yksityiskohtia hän asettelee kohdilleen kartan magneettisilla osilla. Tikka luo kuvauksellista asetelmaa, suunnittelee projektin toteutusta. </span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Linssien moninaisuus todentaa ajatusta kuvista kuvissa, kerroksellisuutta. Filmikamera on tietenkin alati läsnä, dokumentoimassa tapahtumia. Kohtaus kommentoi metatasolla elokuvantekoa.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Kun Tikan puhelimen kamera räpsähtää ja kuva lavakartasta tallentuu, Kokkosen leikkaus napsahtaa kohdalleen. Se on viilto todellisuuden ohueen pintaan, jonka jälkeen matka syvyyteen alkaa.</span></div>
<div style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 10px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 11px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><b>Tyhjyyden kirja</b></span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 10px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 12px;">
<span style="font-kerning: none;"><b></b></span><br /></div>
<div style="color: #042eee; font-family: Verdana; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; text-align: center;">
<span style="font-kerning: none;"></span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNhm81x5goVvLcj2lfKibZAYdBYNCOYJ_WgIyNxnQ2pOPCcEdt1H2_0GMHEUoenr8YlPVDudesVw8rHPbvlxyPR1vfk0kPDwEHrUfBQo4TBdeubsS6SN7D591kZnZBtwwL2Plru7VGkWNz/s1600/02+Heikki%252C+la%25CC%2588hikuva.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNhm81x5goVvLcj2lfKibZAYdBYNCOYJ_WgIyNxnQ2pOPCcEdt1H2_0GMHEUoenr8YlPVDudesVw8rHPbvlxyPR1vfk0kPDwEHrUfBQo4TBdeubsS6SN7D591kZnZBtwwL2Plru7VGkWNz/s320/02+Heikki%252C+la%25CC%2588hikuva.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-kerning: none;">Päähenkilö työskentelee Radion sinfoniaorkesterille. Hänet nähdään musiikkitalon kellarissa, käytävillä, työhuoneissa, takahuoneessa, varastotiloissa. Tikka käy myös estradilla, näyttämöllä, mutta se ei ole hänen toimenkuvansa varsinainen kohde, vaikkakin koko työ tietenkin huipentuu siellä, sinfonian esityksessä, kliimaksissa.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Heikki Tikka valvoo tiloja sekä fyysisesti että kameroiden välityksellä. Hän ei ole pelkkä aave koneessa vaan myös, kuten todettua, koneenhoitaja, koneiston käyttäjä, eräänlainen lentokapteeni. Kone, koneisto, joka tuottaa yleisölle taide-elämyksiä, nostaa heidät korkeuksiin, vaatii henkilöstön, joka vastaa koneen toimivuudesta ja osaa käyttää sitä. Ilman heitä kone ei pysyisi ilmassa.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Näyttämön takana, alla, vierellä, on tiloja, joissa tarpeistoa säilytetään, joissa muusikot ja kapellimestari viettävät aikaa ennen ja jälkeen harjoitusten sekä konserttien. Nämä tilat ovat oikeastaan Heikki Tilan omaa aluetta, joille suuret taiteilijat tunkeutuvat vain piipahtamaan. </span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Tikka dominoi tilaa, hänen auktoriteettinsa on siellä, kellarissa, käytävillä, varastossa, valvomossa, takahuoneessa. Tikan herruus – valta – on siellä, piilossa. Ilman Tikan kaltaista henkilöä musiikkitalo redusoituisi pelkäksi estradiksi ja katsomoksi. Nämä tilat ovat kahvion ohella yleisön aluetta, heidän todellisuutensa. Se on se todellisuus, jonka Tikka kaltaisineen mahdollistaa, luomalla puitteet konserteille aina uudestaan ja uudestaan.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Kokkonen näyttää Tikan kävelemässä tyhjän näyttämön poikki oikealta vasemmalle. Katsomossakaan ei ole yhtään ihmistä. Tikan matka on elämän mittainen, vaikka siihen menee vain muutama sekunti. Kohtaus muistuttaa kaikesta siitä, mitä yleisö ei näe, vaikka se on monen ihmisen elämää. </span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Askelten kaiku akustiikaltaan huippuun viritetyssä konserttisalissa kuvastaa tyhjyyttä, joka jokaista meistä lopulta odottaa ja josta olemme peräisin. Elämä on matka tyhjyydestä tyhjyyteen, halki esineiden, tyhjyyden, joka toistuvasti vaatii täyttymystä. Moni täyttää sitä esineillä, toiset taiteella, tekijöinä, yleisönä, kriitikkoina. Ihmisen sisällä on tyhjyyksiä, jotka haluavat täyttyä. Ihminen kaipaa jatkuvasti jotakin. Hän aavistaa, että tyhjyys on lopulta voittamaton.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Tyhjässä konserttisalissa ja lavassa on jotain pahaenteistä, aavemaista. Tikka kävelee estradin päästä päähän ripeästi, ikään kuin vaistoten jonkin sanomattoman läsnäolon. Tyhjyys katselee hänen matkaansa katsojien kautta. Tyhjyys seuraa hänen askeleitaan meidän välityksellämme. Kun Tikka jättää tilan, se on täynnä tyhjyyttä, pelkkää tyhjyyttä. Maailma ilman ihmistä, kone ilman aavetta.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><b>Mies koneen takana</b></span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 10px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 12px;">
<span style="font-kerning: none;"><b></b></span><br /></div>
<div style="color: #042eee; font-family: Verdana; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; text-align: center;">
<span style="font-kerning: none;"></span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0iWR0wcM0Wyu-LHYRSdTXKV0P18V0MSDbZQeQP5ds-iYATI_GXfEKrSpBByp2SXOYhSHa3xseBmtIvQrp8Km5vUE3UwEtGSgT0RqOtTQR31vGx36wzjTM_0VTJowXZg7HUdAkktSOns1W/s1600/05+Flyygeli.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0iWR0wcM0Wyu-LHYRSdTXKV0P18V0MSDbZQeQP5ds-iYATI_GXfEKrSpBByp2SXOYhSHa3xseBmtIvQrp8Km5vUE3UwEtGSgT0RqOtTQR31vGx36wzjTM_0VTJowXZg7HUdAkktSOns1W/s320/05+Flyygeli.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-kerning: none;">Valkokankaalla näkyy Heikki Tikka soittamalla flyygeliä. Tunnistan Erik Satien kappaleen. </span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><br />
Kokkonen ei näytä soittajan sormia koskettimilla. Sen sijaan näemme soittajan flyygelin avonaisen kannen paljastaman koneiston takana. Kuvakulma korostaa konetta, sen tuottamia ääniä, kieliä, kaikupohjaa, soittajan ollessa kaukana taustalla. Kosketus, äänet, musiikki. Kuollut, mekaaninen laitteisto synnyttää kauneutta, mutta siihen tarvitaan ihminen, ihmisen kosketus, soittotaito.<br />
<br />
Kuva toistaa elokuvan teemaa musiikkitalosta koneena. Koneen sisällä on pienempiä koneita, joita huoltamaan ja siirtelemään tarvitaan ihmisiä. Musiikkitalon soittaminen, koneiston toimivuus, edellyttää taitoa. Tulkitsen, että flyygeli on musiikkitalon miniatyyri, symboli. Tikka osaa soittaa molempia.<br />
<br />
Näemme päähenkilön flyygelin kielten ja mekaniikan kautta, koemme Tikan persoonan, hänen ihmisyytensä, äänten ja koneiston välityksellä. Myöhemmin Tikka painelee flyygelin pedaaleja, tuottaa atonaalista kohinaa, ennakoi jotain, kuuntelee tarkasti, arvioi, testaa laitteiston toimivuutta.<br />
<br />
Kohtauksessa on painoa, koska se paljastaa ensimmäisen kerran, että protagonisti ei ole pelkkä apupoika, bellboy, kantaja, joka palvelee asiakkaita ja johtoporrasta. Saamme nähdä välähdyksen ihmisestä roolin takana. <br />
<br />
Flyygeli on pelkkä esine, kone, joka ilman ihmisen kosketusta, taitoa, taidetta, lepää kuolleena. Myöhemmin elokuvassa Kokkonen näyttää Tikan ja toisen miehen työntämässä flyygeliä takaisin varastoon. Metaforana kohtaus ilmentää ruumisarkun siirtämistä alttarilta: flyygeli on käytön jälkeen taas kuollut, pelkkä esine, kone. Soitinvarasto on sen hautakammio. Siellä flyygeli saa odottaa seuraavaa astumistaan korkeakulttuurin taivaaseen. Kuolleista nouseminen, jälleensyntyminen, on flyygelin ominaisuus.</span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><b>Lintujen kohtaaminen</b></span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="color: #042eee; font-family: Verdana; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; text-align: center;">
<span style="font-kerning: none;"></span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsef2zrJaf47ANCe6TXudWI3q0qWPB9UtnO5g_PrF91145tgAANcju5Dw8UUGfkjxZWC7Q3emwvi_nBRx-oNrl0obNYWoHR9Z-us31q4vR9epWCdm8JF7_juFPz4Pvt59yH6qLTaa8Lqsp/s1600/01+Viulisti.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsef2zrJaf47ANCe6TXudWI3q0qWPB9UtnO5g_PrF91145tgAANcju5Dw8UUGfkjxZWC7Q3emwvi_nBRx-oNrl0obNYWoHR9Z-us31q4vR9epWCdm8JF7_juFPz4Pvt59yH6qLTaa8Lqsp/s320/01+Viulisti.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-kerning: none;">Tikka apulaisineen siirtelee välineistöä, kulkee kellareissa, varastoissa, asettelee nuottitelineitä, valmistelee estradia.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Orkesteri on paikalla, harjoituksissa, äänet ovat tavanomaista kakofoniaa, virittelyä, lämmittelyä. Soittajat verryttelevät, odottelevat maestro Hannu Lintua. Näemme lähikuvan keskittyneestä harpunsoittajasta näppäilemässä soitintaan.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Kapellimestarin odotus on sähköisesti latautunutta, hermostunutta, koska ilman häntä orkesteri koneena ei toimi. Hannu Lintu on kuin Heikki Tikka: välttämätön edellytys koneiston toimivuudelle. Suuri maestro on elokuvassa sivuroolissa, mutta kun Joonas Kokkosen neljännen sinfonian majesteetillinen alku vyöryy kuulijan ja katsojan ylle, kapellimestari lyö sen poikki. Hän hallitsee tilannetta, muusikoita, taidetta. Lintu voi keskeyttää kauneuden ilmentymisen tahtipuikoillaan, mikäli kauneus ei täytä hänen vaatimuksiaan. Linnulla, linnussa, on maagista voimaa. Hänellä on shamaanin valta.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><br />
Elokuva viestittää painokkaasti, että Heikki Tikka osaltaan mahdollistaa Hannu Linnun suuruuden, vallan ja voiman, koska myös johtaja ja johdetut tarvitsevat tukipisteen, johon nojata. Apumies, bellboy, on se kriittinen piste, johon korkeakulttuuri väistämättä joutuu turvautumaan, tahtoen tai tahtomattaan. Näin ihmisten maailma toimii.<br />
<br />
Sinfoniaorkesterin esityksessä kapellimestari on se, joka säveltäjän teoksen ohella on yleisön huomion keskipisteenä. Kaikkea hallitsee teos ja sen tulkitsija, johtaja, suuri maestro. Muusikot ovat sivuroolissa, heitä harvemmin tulee edes yksilöinä, ihmisinä, ajatelleeksi. Sinfonia vertautuu myös terminologisesti ihmisten saumattomaan yhteistoimintaan: <i>symphonia,</i> äänten yhteissointi, harmonia. Ilman sitä olisimme jotain muuta, yksin, eksyksissä, turvattomia.<br />
<br />
Mielestäni Terhi Kokkosen kenties sattumalta löytämä lintujen kohtaaminen on osuva vertauskuva ihmisen noususta lentoon. Orkesterin harjoitellessa, sinfonian alkutahtien hiipiessä mahtavana ääniaaltona kuulijan korviin, saamme siivet, alamme tavoitella ihmisyyden korkeimpia huippuja.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 10px; font-stretch: normal; line-height: normal;"><br />
</span><span style="font-kerning: none;"><b>Kuningas ja vartiosotilas</b></span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Kokkonen näyttää meille varsinaisen konsertti-illan koittaessa yleisön saapumisen, jännittyneen odotuksen niin musiikkitalon aulassa kuin konserttisalin takahuoneessa. Heikki Tikka valvoo kaiken toimivuutta, kuin vartija, joka on vastuussa taide-elämyksen onnistumisesta ja siten sekä orkesterin että yleisön turvallisuudesta. Hän on lentokapteeni koneen ohjaamossa.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Orkesteri on pukeutunut juhlavasti, kaikki on valmiina. Tikka katselee kelloa, maestro Lintu latautuu huippusuoritukseen. Hänen karismansa huokuu valkokankaan läpi. </span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Kokkonen lataa jännityksen sekaan huumoria, joka keventää tunnelmaa, vaikka hermostuneisuus ja epävarmuus hallitsevat. Hannu Lintu ei puhu, hänen olemuksensa heijastaa auktoriteettia, salaperäisyyttä, etäisyyttä. Hänessä on valtaa, voimaa. Elokuvateatterin pimeässä katsomossa istuva yleisö naureskelee sille. Lintu on mahtava hahmo, suuri taiteilija. Se herättää tunteita.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Koko ajan Tikka tarkkailee, valvoo, vartioi. Kuvaruudun välityksellä, konkreettisesti. Tikka luo epävarmuuteen ja hermostuneisuuteen turvallisuudentunnetta, vaikka hänestä itsestäänkin huokuu jännittyneisyyttä.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Kohtaus on mestarillinen, dramaturgisesti suorastaan täydellinen.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="-webkit-font-kerning: none; font-size: 10px; font-stretch: normal; line-height: normal;"><br />
</span><span style="font-kerning: none;"><b>Sukupolvien sinfonia</b></span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="color: #042eee; font-family: Verdana; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; text-align: center;">
<span style="font-kerning: none;"></span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFiAmWsaVkN6_XnZX2wxnsGF3CsBhJj5OLdTnFCzSh_vYc5dS9fitDYLJ3iiijeYD9Xq68oN4p6LQFbWugpsNu6_yC1ms8C0pBlPFvfO6MVsai8dDYZ6Yw1cJLSwuIbqNzK3RctYl6LwBN/s1600/03+Orkka%252C+esitys.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFiAmWsaVkN6_XnZX2wxnsGF3CsBhJj5OLdTnFCzSh_vYc5dS9fitDYLJ3iiijeYD9Xq68oN4p6LQFbWugpsNu6_yC1ms8C0pBlPFvfO6MVsai8dDYZ6Yw1cJLSwuIbqNzK3RctYl6LwBN/s320/03+Orkka%252C+esitys.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-kerning: none;">Kaikki on valmista, Tikka avaa oven sekunnin tarkkuudella, Lintu syöksyy lavalle, Kokkonen leikkaa terävästi, draama huipentuu. Esitys alkaa.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Yleisössä sukupolvet ovat yhtäaikaisesti läsnä: äänenä, yleisönä, tekijänä. Joonas Kokkonen on <i>auteurin</i> isosetä, yleisöstä tarkkaavainen katsoja voi poimia Terhi Kokkoselle läheisiä ihmisiä. Kamera kiertää katsomoa, josta se vaivihkaa valitsee sinfonian säveltäjän ja elokuvan tekijän sukulaisia, kohtaamassa estradilta kantautuvan mahtipontisen kauneuden. </span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Kokkonen kommentoi spektaakkelia omaelämäkerrallisesti. Näkymätön tulee hetkeksi näkyville, tekijä astuu melkein itse mukaan kuvaan. Hän on koko ajan läsnä, taustalla, mutta hetken verran pintojen leikkauspisteessä, murtautumassa esiin. Kyse on hienovaraisesta, itseironisesta viittauksesta, koska sen ymmärtäminen edellyttää <i>auteurin</i> läheisten tunnistamista.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Edessämme on elämän kuva, lajimme jatkuvuus, evoluutio, rakkaus, perhe, suku, yhteisö. Yleisö ei ole pelkkää ihmismassaa, koskaan. Jokainen yksilö on jollekin tärkeä, rakas, ei pelkkä kasvoton kuulija, katselija, kokija. Jokainen meistä rakentaa kokemansa itse; kokonaisuus muodostuu koko elämästämme, muistoistamme, tunteistamme, ajatuksistamme, kokemuksistamme.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Sinfonian aikana kuulija elää omassa maailmassaan, jonka taustamusiikkina sävellys toimii. Vastaavaa metaforaa voi käyttää kirjallisuudesta. Teksti on partituuri, vasta lukija saa sen soimaan, synnyttää sen, luo sen uudestaan. Elokuva puolestaan manipuloi ja synnyttää aikaa, asettaa rytmin, jolla katsoja ratsastaa, ja sisällön, jota katsoja muokkaa, värittää, tulkitsee. Kokkonen taikoo kaikki nämä tasot saumattomasti toistensa lomaan.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Palataksemme koneanalogiaan on ihminen itsekin biologinen kone, joka luo kielen, tunteen, tiedostamisen ja äänen perusteella merkityksiä. Erilaiset koneistot, soittimet, telineet, salit, näyttämöt, katsomot, valvomot ja ihmiset kohtaavat, kuten sukupolvet elämän virrassa, ja luovat sinfonialle sen merkitykset. Elämä on sinfonia, sinfonia on elämä.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Esityksen päätyttyä aiemmin etäinen kapellimestari Lintu saa inhimillisiä, rakastettavia piirteitä, apumies Tikan ojennettua hänelle takahuoneessa olutlasin. Lintu siemaisee siitä kerran, ottaa niin sanotusti huikat, ja lähtee sitten kumartamaan aplodeeraavalle yleisölle yhdessä orkesterin kanssa. Kaikki tämä on osa kokonaisuutta, perinnettä, joka kuuluu asiaan. Yleisö kiittää taiteilijoita palveluksesta. Heikki Tikan työpäivä sen sijaan ei vielä pääty.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;"><br />
</span><span style="font-kerning: none;"><b>Kirkko ja rituaali</b></span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"><b></b></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Kokkonen näyttää musiikkitalon ulkoa muutaman kerran. Ulkona on pimeää, märkä asfaltti kiiltää, talossa näkyy valoa. Ikkunat ovat lasia, joten kohtaamme valon pimeydestä käsin, ikkunoiden takana, kaukana meistä.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Kuvat jatkavat teemaa valosta ja varjosta. Näemme varjosta valoon ja tiedämme elokuvan aiemmista kohtauksista, mitä sisällä tapahtuu, on tapahtunut ja tulee tapahtumaan. Silti lasitalon julkisivussa on jotain uhkaavaa, kylmää, etäistä.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Musiikkitaloa voi ajatella kristallipalatsina, instituutiona, modernin korkeakulttuurin ja tieteellisteknisen yhteiskunnan kirkkona. Sen sisällä, sen kellareissa, on koneisto, joka mahdollistaa palvontamenot, rituaalit, joissa kulttuurimme uusintaa, todentaa ja legitimoi itseään. </span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Kaiken tämän keskipisteenä on suntio, mustissa kengissä valkoisilla käytävillä kävelevä Heikki Tikka. Bellboy ei siis ole kulttuurieläimelle, symboleja luovalle ja hyödyntävälle <i>Homo sapiensille, </i>pelkkä kantaja, vaan myös rituaalisten palvontamenojen valmistelija. Hän on koko yhteisön palveluksessa, varmistamassa palvontamenojen onnistumisen; palvella, palvoa.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Tällaiset tasot, ontologissymboliset kerrokset, hallitsevat Kokkosen elokuvaa. Työ, luominen, toteutus, tulkinta: kaikki on jatkuvasti, monimuotoisesti läsnä.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Symbolit rakentuvat dramaturgiassa, samalla kun palvontamenot, korkeakulttuuriset rituaalit, elokuvan tapahtumat, etenevät. Kirkon ylipappina toimii tahtipuikkoa heiluttava Hannu Lintu, joka mahdollistaa Joonas Kokkosen neljännen sinfonian ilmiasun palvomisen siirtämällä sen partituurista orkesterin välityksellä kirkkokansalle. Lintu on meedio, shamaani, joka manaa taikamenoin paperille painetuista symboleista esille jumalaista ääntä, säveltaidetta, varsinaisen sinfonian. Musteesta syntyy taidemusiikkia rakastaville ihmiselle prosessin myötä suorastaan järkyttävää kauneutta.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Koko elokuvan ajan katsojalle esitetään hiljaisia kysymyksiä arvovallan, etiketin, julkisivun, sivistyksen, kulttuurin, pinnan, kulissin, taustan ja ilmiöiden kerrostumien suhteesta. Suuressa draamassa on lukemattomia osatekijöitä, joita ilman huippuunsa viritetty rituaali jäisi toteutumatta.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Koko ihmiskunta, kulttuurista riippumatta, voi ymmärtää näiden rituaalien ja palvontamenojen merkityksen. Sävelrunous puhuttelee nykyihmistä kuin Homeros aikoinaan antiikin kreikkalaista.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Nyt viimeistään ymmärrämme, miksi isänperintönä saatujen nahkakenkien on oltava mustat. Olemme pyhän, numinöösin, äärellä.</span><span style="font-family: "times"; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal;"><br />
<br />
</span><span style="font-kerning: none;"><b>Konemusiikkia kellarista</b></span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;">Sali pimenee, valot sammuvat, katsomme mustaa valkokangasta. Elokuva ei kuitenkaan lopu.<br />
<br />
Näemme Tikan ja toisen miehen toimessa, samalla kun valkokankaan alareunasta alkaa rullata valkoista tekstiä. Katsojalle paljastuu, että päähenkilö Heikki Tikka on itsekin taiteilija, rumpali, joka on soittanut monen merkittävän artistin levyllä. Luettelo on pitkä, sitä ei ehdi kunnolla edes lukea. <br />
<br />
Kun elokuvan päähenkilö toimii työssään musiikkitalolla, kaikki tämä jää piiloon, mutta tekstien myötä käy ilmi, miten se kuitenkin koko ajan heijastuu hänen toimintaansa, käsityksiinsä ja eleisiinsä. Teksti kommentoi tekstiä, kuvaa, tuo siihen olennaisesti jotain lisää. Teksti rakentaa ja syventää henkilöä, kommentoi aiempaa, tarkentaa kuvaa.<br />
<br />
Kellari. <i>Underground.</i> Kaksi miestä räikeästi valaistussa varastohuoneessa kasaamassa laatikoita, rakentamassa työtilaa, soittamassa musiikkia koneilla. He ovat erillään, mutta yhdessä. Kappale on nimeltään<i> Bellboy</i>. Yhdessä laatikossa lukee jotain puhtaasta tai raikkaasta ilmasta. <br />
<br />
Näemme jälleen koneita ja niiden käyttäjiä, kytkemässä johtoja, siirtelemässä tarpeistoa, valmistautumassa lentoon. Esitys alkaa. Yleisönä olemme nyt me, elokuvan katsojat. Pääsemme tirkistelemään salaista konserttia musiikkitalon kellarissa. Tässä on taas yksi Kokkosen metataso.<br />
<br />
<i>Kellariloukko, Kirjoituksia kellarista, </i>Dostojevskin vapaan tahdon kapina Tšernyševskin romaanin <i>Mitä on tehtävä?</i> äärirationalistista yhteiskuntautopiaa ja tieteellisteknisen kulttuurin täysin läpivalaistua kristallipalatsia vastaan: ilmanvaihtojärjestelmän peltiset kulissit, vapaus, kapina, vastarinta. Vastakulttuuri. Ihmisten, taiteen, kulttuurin, arvojen moninaisuus. Pluralismi. Raikas ilma, laatikkoleikki. <br />
<br />
Maailma on musiikkitalo. Yksilö on musiikkitalo.</span></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><b>Rajana taivas</b></span></div>
<div style="font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 19px;">
<span style="font-kerning: none;"></span><br /></div>
<div style="color: #042eee; font-family: Times; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; text-align: center;">
<span style="font-kerning: none;"></span></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2bwtnd_ZBkyL7iQePpVB0XI2q0gnsBLZIXswWHbS4jYz_RRLLEs10oIplJ93ZR7-wua3Wv4y7y2Prnm_5iRXau7Inkx3hkbXJC6b9MKa_IPnpngGmLBlM3RtB51q4ekrFH70BuIC-l6Di/s1600/Heikki+ja+Terhi%252C+Andorra%252C+7.11.2017.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1248" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2bwtnd_ZBkyL7iQePpVB0XI2q0gnsBLZIXswWHbS4jYz_RRLLEs10oIplJ93ZR7-wua3Wv4y7y2Prnm_5iRXau7Inkx3hkbXJC6b9MKa_IPnpngGmLBlM3RtB51q4ekrFH70BuIC-l6Di/s320/Heikki+ja+Terhi%252C+Andorra%252C+7.11.2017.jpg" width="249" /></a></div>
<span style="font-kerning: none;">Mikä saa Terhi Kokkosen toistuvasti ajautumaan siivekkäiden pariin – tai löytämään sattumalta elokuvansa päähenkilöksi Tikan, joka lintuna on aikaisemmin norsunluunokkaisena esiintynyt Kokkosen näytelmäkäsikirjoituksessa? </span></div>
<div style="font-family: verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<div style="color: #171920;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRyk0sjw4y_yd41NHW2_ZRzlo98KlzYmgD2r42Rsy4kDMNdcwp4ewzX5pC-kZP3o7a-PXCGA-Ne66qWQJX5JhfFgUw9X0_G9B100rAw67TsA3SaeHMYaqePRddZ1_bVoBqGL9qIJ8FhJmA/s1600/05+Flyygeli.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></a><a href="https://www.blogger.com/blogger.g?blogID=5368240554325341683" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></a><a href="https://www.blogger.com/blogger.g?blogID=5368240554325341683" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-CCqZpOPDEsNsdI6YWEAj6Cte2679plWRgYrSeFNvj8aQYu51LcdNQ24wWeqnfKxB1ZozDN5kdyiWRAQ-Mvvo0gs38Jni_LgTiQHgML7Ep6w8FzxAW9yRT3wQXAKGh7mUxSpOzzutcZVy/s1600/01+Viulisti.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></a><a href="https://www.blogger.com/blogger.g?blogID=5368240554325341683" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></a><a href="https://www.blogger.com/blogger.g?blogID=5368240554325341683" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></a><a href="https://www.blogger.com/blogger.g?blogID=5368240554325341683" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHu6YHvg8i5uGxSUxL3KDjmJ-PP2foBNnmVg2s2UntLtlqX_e939V1x0pRuJTRmn8Bt_BxVqeun-CsWZHXBMcy5syl1ZdE_y_8DJvM4yz6-mFPNEHXf9Otl8fQS3Q9Vu4Cj2JK3kvSAp85/s1600/Bellboy.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></a><span style="font-kerning: none;"><br />
Kuten todettua, lintua voi ajatella vertauskuvana siitä, miten ihminen tavoittelee korkeuksia. Siihen on lukemattomia tapoja, joista konserttilava ja kellari tarjoavat kaksi esimerkkiä. Valo ja varjo, teesi ja antiteesi. Ihmisen, kulttuurieläimen, elämä on näiden synteesi.<br />
<br />
Kokkosen <i>Bellboy</i> on mestariteos, loistokas kuvaus ihmisestä taiteen palveluksessa ja taiteilijasta ihmisen palveluksessa. Elokuvassa limittyy toisiinsa tasoja, joissa ihminen kurkottaa ylöspäin, haluaa kokea jotain itseään suurempaa, tavoitella tavoittamatonta. <br />
<br />
Mielestäni elokuvan tärkein anti on siinä, miten Kokkonen onnistuu kuvaamaan tavallisen, valokeilojen ja näyttämöiden ulottumissa tapahtuvan arkisen aherruksen keskeisenä osana korkeakulttuurisen hengenelämän suuruutta ja numinöösiä. Se on pienen ihmisen suuruutta, suuruutta, joka nousee sydämestä, ei vallan, maineen tai kunnian tavoittelusta. <br />
<br />
Kulttuuri on kaikkea sitä, mitä yhdessä, toisiamme auttaen ja tukien, saavutamme. Se edellyttää ymmärrystä, empatiaa, samastumista. Ihmisen sosiaalisuus on lajimme menestymisen taustalla. Olemme yhteisöllisiä olentoja, kaipaamme toisiamme ja jotain itseämme korkeampaa.</span></div>
<div style="color: #171920;">
<span style="font-kerning: none;"><br />
</span><span style="color: black; font-kerning: none;"><i>Bellboyn </i>tarina resonoi kaiken sen kanssa, mitä yksilö on kokenut: elokuva soittaa häntä, kuin sinfoniaa, kirjoittaa hänen tarinaansa, kuvaa häntä. Kun katsomme <i>Bellboyta, </i>katsomme peiliin. Kun heijastamme elämämme tarinaan, heijastaa tarina itsensä elämäämme. Arjen tapahtumissa kertomus, ääni, kuva, palautuu yhtäkkiä mieleen, assosioituu johonkin aivan satunnaiseen seikkaan.</span></div>
<span style="font-kerning: none;"><br />
</span><span style="color: black;">Jokainen yksilö on julkisivu, pinta, arvoitus, salaisuus, jonka sisälle katsomalla vasta näkee, kuka hän oikeasti on, ja samalla koko elämän kirjon. Ihminen on rakennus, jossa tapahtuu. </span><span style="color: #171920;">Vaikka musiikkitalon valot sammuvat, ihmisen sisäinen liekki palaa kuin ikuinen tuli. <br />
<br />
Terhi Kokkosen <i>Bellboy </i>kunnioittaa ihmistä ja ruokkii sisällämme palavaa tulta. Koskaan ei voi liikaa auttaa kanssakulkijaa oman liekkinsä sytyttämisessä ja vaalimisessa. Olemme täällä inspiroidaksemme ja tukeaksemme toisiamme korkeuksien tavoittelussa. <br />
<br />
Lintu tarvitsee siivet noustakseen lentoon ja sisäisen tulensa, jonka kanssa loistaa loppuun asti.</span></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal;">
<span style="font-kerning: none;"><br />
<i>Stillkuvat © Joel Grandell 2017.</i></span></div>
<div style="color: #171920; font-family: Verdana; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; min-height: 16px;">
<span style="font-kerning: none;"><i></i></span><br /></div>
<i style="color: #171920; font-family: verdana; font-size: 13px;">Juliste ja esirippukuva © Joel Melasniemi 2017.</i>Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-48867037234568412302017-09-14T10:44:00.002+03:002017-09-14T10:54:25.571+03:00Jatkuu! – Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista. Toimittanut Erkka Mykkänen. Gummerus, 2017.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjvHG1Exg-31D1sv21oBtKZB_XszrCzwA4hJnisZrXeVxsTr9fkpxhxQ2pb1oQ5CQtOzrVfMBMoBuTIBoesEI_DkO24LNl4_-rr5sQN11zYnAI3O8zPWjAGJ9lDGmaHE4_QOmBq97Dxe6h/s1600/Jatkuu%252107118.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1104" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjvHG1Exg-31D1sv21oBtKZB_XszrCzwA4hJnisZrXeVxsTr9fkpxhxQ2pb1oQ5CQtOzrVfMBMoBuTIBoesEI_DkO24LNl4_-rr5sQN11zYnAI3O8zPWjAGJ9lDGmaHE4_QOmBq97Dxe6h/s400/Jatkuu%252107118.jpg" width="275" /></span></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><i>”Olisinpa minä kirjoittanut tämän”, </i>alkaa
toimittaja Erkka Mykkäsen tuoreen novelliantologian esipuhe.
Teoksessa suomalaiset kirjailijat jatkavat tai versioivat kotimaisia
klassikkoja, osa jäljitellen, osa dekonstruoiden tai modernisoiden.
Onnistuneimmat novellit ovat kokeellisia, mahdollisuuksien rajoissa
tai peräti rajoista välittämättä.<br /><br />Maininnan ansaitsevat
Anu Kaaja muumimukaelmallaan <i>Toinen talvi </i>ja
Laura Lindstedt omaperäisellä jatkollaan Joel Lehtosen
<i>Rakastuneeseen rampaan.</i></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Novellistit
valottavat ratkaisujaan lyhyessä esittelytekstissä ennen
varsinaista kertomusta. Arvostelija ei mukisematta niele tätä
toimituksellista valintaa: novellit olisivat itsessään riittäneet.
Osa kirjoittajista melkein tai de facto pyytelee ratkaisujaan
anteeksi. Moni lukija varmasti kartoittaisi mieluummin neitseellistä
maaperää, ilman tekijän puolusteluja ja opastusta. On uskallettava
hypätä. Rohkeus palkitaan. <br /><br />Antologian aloittaa
luonnollisesti Aleksis Kiven <i>Seitsemän veljestä, </i>siis
sen jatkoksi kirjoitettu <i>Viidestoista luku. </i>Asialla
on Petri Tamminen. Koska kyseessä on kansallinen monumentti,
tekijällä on haastetta kerrakseen. <br /><br />Tamminen säilyttää
Kiven repliikkimuodot ja välissä on kertovia jaksoja sekä
luontoidyllejä, jotka menevät parodian puolelle, ilmeisesti
tarkoituksella. Nykyaikaa vasten miehistä tarinaa peilataan
sukupuoliroolien kyseenalaistamisen kautta, ironia rikkoo illuusion
toistuvasti, härnää, kyseenalaistaa tekstiä. <br /><br />Poliittisesti
oikeaoppinen feminismi kriittisenä näkökulmana on jo melkoisen
konventionaalinen ratkaisu, varsinkin, kun sama teema toistuu parissa
muussa antologian tekstissä. Onnistuneimmat novellit eivät sorru
tällaiseen, ne katsovat kauemmas, niiden läpi näkee ajattomuuteen.
<br /><br />Aikanaan feminismi on tietenkin ollut uudistava ja tuore
näkökulma, mutta nykylukija kokee sen helposti rasitteena
yhteiskuntamme muutenkin ylimoralisoivassa ilmapiirissä. Hyvä taide
osaa kyllä kysyä vaikeita kysymyksiä, mutta niihin vastaaminen tai
vastauksilla saarnaaminen on tunnetusti taiteen
vastakohta.<br /><br />Aikalaiskriittinen on myös Antti Heikkinen Juhani
Ahon <i>Rautatietä </i>mukailevassa
<i>Puolue-</i>satiirissaan.
Täytyy myöntää, että raapaisu osuu napakasti tämän päivän
karnevaaliatmosfääriin ja kirvelee ilkeästi. Ämpärit ja
makkaratkin mainitaan: kaikkea kaikille, jokaiselle jotakin. Näin
ennen vaaleja. Aina.<br /><br />Nykyaikainen sovitus Ahon klassikosta
sisältää myös auton ja porilaisnäkökulman. Kuva ajastamme,
rautatie on tullut tähän päivään. Kiskot vievät
länsirannikolle.<br /><br />Mainittu novelli on antologian toiseksi
viimeinen. Lindstedtin Sakris Kukkelman tulee Tammisen Kivi-mukaelman
jälkeen. Tämä on arvostelijan mielestä sellaista novellitaidetta,
joka kestää ajan hammasta paremmin kuin aikalaissatiiri. Lindstedt
kokeilee kertojalla, ampuu kovilla, vyöryttää heti alussa ideoita,
jotka lunastaa tekstin edistyessä. <i>Tarinoita kaapista eli
kuinka kuollutta rakastetaan </i>vaatii
useita lukukertoja, ei päästä helpolla ja sittenkin jää auki,
kuten pitää.<br /><br />Köyhä polseviikki on suljetun huoneen
novelli, mutta teksti viittaa toistuvasti muualle, kertoja ei tyydy
tapahtumiin vaan hyökkää luomaansa todellisuutta vastaan, astuu
rohkeasti roolinsa ulkopuolelle. <br /><br />Lopussa tekijä siirtyy L.
Onervan <i>Mirdjaan, </i>mutta
viestikapulan nappaakin yllättäen Iida Sofia Hirvonen. Nyt
Mirdjakin on rautatien tavoin nykyajassa, etsii rooliaan hektisessä
kaupungissa, varjona alkuperäisestä, heijastellen kohdettaan
peilissä. Mirdja seilaa urbaanissa maisemassa työhaastattelusta
vällyjen väliin. <br /><br />Feministinen eetos on tässäkin mukana,
kuten myöhemmin tulevassa <i>Hanna-</i>mukaelmassa,
joka on Saara Turusen tendenssimäistä käsialaa, jo esittelytekstin
mainitsemana. Sen olisi huomannut ilmankin. <i>Hanna</i>
2017 on moralisoivasti metafiktiivinen. Olisi voinut olla
huomattavasti paremminkin. Kukaan ei nykyään pelkää Virginia
Woolfia.<br /><br />Joonas Konstigin <i>Kerro miulle, ristiturpa
</i>kertoo Ainon kalevalaisen
tarinan uudelleen. Mukana on murreilmaisua ja teiniongelmia. Novelli
ei yllä korkeuksiin. <br /><br />Juha Hurme ei paskajutullaan tee
kunniaa Volter Kilvelle, päinvastoin. On perusteltua pitää,
Hurmeen tavoin, <i>Alastalon salissa -</i>teosta
maailman parhaana romaanina. Lisäksi Hurme nostaa sen rinnalle ja
yli jatkon <i>Pitäjän pienimpiä. </i>Nämä
olisivat ansainneet parempaa. <br /><br />Anu Kaaja leikkii merkityksillä
ja sanoilla muumipeikkomukaelmassaan, jossa Tove Janssonin <i>Taikatalvi</i>
realisoituu symbolien viidakossa. Tekijä onnistuu erinomaisesti
siirtämään oudon muumimaailman tunnelmineen ihmisten pariin, jossa
viittauksia Janssonin hahmoihin putkahtelee samalla kuin mukeja
särkyy ja roinaa kaupitellaan. Tarinan loppu on kaunis ja uhkaava.
Novellissa on loputtomasti tasoja ja se mahdollistaa käytännössä
rajattoman määrän tulkintoja. Joku voisi kaivata konkretiaa, tämä
arvostelija ei. Antologian paras teksti.<br /><br />Omalla tavallaan
Erkka Mykkäsen <i>Sinuhe-</i>pastissi
on antologian epäonnistunein teksti, koska se jäljittelee Waltaria
tyylillisesti, sisältäen Kaptah-kliseet kaupan päälle, ja sortuu
vielä lopussa naiviin paatoksellisuuteen ja suoranaiseen
saarnaamiseen. En oikein ymmärrä, mitä tekijä haluaa työllään
sanoa. Kaikki on sanottu niin monta kertaa aiemmin, paljon paremmin.
Pastissi toimisi ronskina huumorina, ikonoklasmina, paatoksena se on
sen sijaan tuomittu epäonnistumaan.<br /><br />Antologian päättää
Juhani Karilan jatko <i>Sudenmorsiameen. </i>Aino
Kallas on tietenkin kielellisesti niin omaperäinen, että hänen
jäljittelynsä olisi kirjallinen itsemurha, minkä tekijä
esittelyteksissään toteaakin. Ratkaisu ongelmaan on tietokonepeli,
mutta se taas vieraannuttaa vanhemmat lukijat, jotka eivät moisesta
hapatuksesta välitä. Toimiikohan teineille?<br /><br />Kokonaisuutena
<i>Jatkuu! </i>on hienon
idean kohtalaisen vaatimaton toteutus. Mukana olisi voinut olla myös
tuoreempia klassikoita, esimerkiksi Hannu Salaman <i>Siinä
näkijä missä tekijä </i>tai
<i>Juhannustanssit. </i>Maria
Jotunia ja Marja-Liisa Vartiotakin olisi voinut jatkaa. Myös
kirjallisuutemme ainoan nobelistin poissaolo hämmästyttää,
erityisesti, koska Sillanpää on jälleen hyvinkin ajankohtainen.
<i>Hurskas kurjuus </i>tai
<i>Nuorena nukkunut </i>voisivat
heijastella ja heijastelevatkin nykyistä keskusteluilmapiiriä ja
poliittista kenttää.<br /><br />Antologian vahvuus on sen
moninaisuudessa, mikä varmasti tarjoaa jokaiselle omat suosikkinsa.
Kirjoittajat ovat hyviä, mutta novellien aihe tai tyyli pettävät
monessa tapauksessa. Silti idea on mainio, toteutus vain
kokonaisuutena ontuu.</span></div>
Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-29599455072942259292016-04-02T18:49:00.002+03:002016-05-10T01:57:09.479+03:00Lovecraftin suosikkikauhunovellit yksissä kansissa<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><b><i>Skeptikko 1/2016</i></b></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><b><i><br /></i></b></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjQ_a0hWRlaZgfRQgyjEkDEaSStnBi9FUeZXSLUBZzWqxTaMK43iZ0BDJB2S7WkReKr1nB7hs0i-kZwVKvNgt9sXGmOhqEIhxkkar51gOLGcBgNvN0rPxh0wTxPj1QPWYAXTuAtO7K0xEd/s1600/9789518875126.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjQ_a0hWRlaZgfRQgyjEkDEaSStnBi9FUeZXSLUBZzWqxTaMK43iZ0BDJB2S7WkReKr1nB7hs0i-kZwVKvNgt9sXGmOhqEIhxkkar51gOLGcBgNvN0rPxh0wTxPj1QPWYAXTuAtO7K0xEd/s320/9789518875126.jpg" width="224" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<b style="font-family: inherit;">Arvio
teoksesta <i>Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia</i>
(toim. Markku Sadelehto, suom. Matti Rosvall. Jalava
2015).</b><span style="font-family: inherit;"><b><i><br /></i></b><span style="font-weight: normal;"><br />Kustannus Jalava
on jo viime vuoden loppupuolella julkaissut tuoreena käännöksenä
yhdeksän kauhukirjailija H.P. Lovecraftin maineikkaassa esseessään
</span><i><span style="font-weight: normal;">Yliluonnollinen kauhu
kirjallisuudessa </span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">(1927)
kehumaa novellia. Tarinoiden taso vaihtelee huomattavasti
oivallisesta surkeaan. Monesta kertomuksesta aika on jo autuaasti
jättänyt, mutta se, mikä tehossa on menetetty, voi toimia
tahattomana huumorina tai historiallisena kuriositeettina.</span></span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br />Valitettavasti osa teksteistä on silkkaa höttöä, mutta sama
ongelma koskee tietenkin lähes kaikkia novelliantologioita. Kukaan
ei voi pitää kaikista novelleista, joita teoksiin on usealta
tekijältä koottu, tuskin edes saman tekijän kaikista teksteistä.
Ihmisten maku ja yksittäistenkin kirjailijoiden tuotosten taso
tunnetusti vaihtelee. Silti melkein yliluonnollista on se, että
mestari Lovecraft on käsillä olevan antologian heikoimmista
tekeleistä jotain kehuttavaa aikoinaan löytänyt. Nykylukija
sentään on paljon skeptisempi eikä mikä tahansa raapustelu häneen
uppoa. Haluaisin totisesti tavata henkilön, joka oikeasti pitää
antologian parista surkeimmasta novellista.</span></span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Niminovelli </span></span><i><span style="font-weight: normal;">Wendigo
</span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">on
eittämättä paikkansa auringossa ansainnut. Tekijä Algernon
Blackwood kuului Lovecraftin merkittävimpiin innoittajiin eikä
suotta. Mestarinovellin tunnelma nousee hiipimällä, mittaamattomien
metsien kätköistä, intiaanilegendoista ja miehekkäästä
erätarinaperinteestä. Olen lukenut teoksen aiemmin englanniksi,
mutta myös käännös tavoittaa hienosti alkuperäistekstin jylhän,
viehättävän vanhanaikaisen erämaatunnelman.</span></span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Pieni
metsästysseurue on päätynyt Kanadan mittaamattoman suuriin
metsiin, jotka aiheuttavat seudun intiaaniheimoissa pelkoa. Seurueen
kokkina toimiva taikauskoinen intiaani Punk on ikään kuin luonnon
aaltopituudella, jonkinlaisessa henkisessä yhteydessä olemassaolon
metafyysiseen puoleen, mutta myös valkoiset herrasmiehet karskeine
oppaineen saavat nopeasti tuta, millaisia hauraan ihmismielen
nyrjäyttäviä kauhuja valtavien metsien kätköissä vaeltaa.
</span></span><i><span style="font-weight: normal;">Wendigon </span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">teho
perustuu nimenomaan Lovecraftin peräänkuuluttamaan tunnelmaan eikä
varsinaiseen shokkiefektivyörytykseen. </span></span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Myös Arthur Machenin
</span></span><i><span style="font-weight: normal;">Suuri Jumala Pan</span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
on antologian parasta ainesta, joskin </span></span><i><span style="font-weight: normal;">Wendigoa
</span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">rönsyilevämpi.
Lovecraft on selvästi saanut novellin rakenteesta vaikutteita
klassikkoonsa </span></span><i><span style="font-weight: normal;">Cthulhun
kutsu </span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">(1926).
Machenin salapoliisitarinamainen kertomus on kuitenkin paikoitellen
tylsä ja kokonaisuus jää lopulta hieman sekavaksi. Tarinan
keskiössä on Helen Vaughan -niminen nainen, jolla on yhteys
hämäriin pakanarituaaleihin. Ruumiita tulee mukavalla tahdilla.
Tapahtumat valottuvat vähitellen, tehokkaalla, joskin välillä
unettavalla, kerronnalla.</span></span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">M.P. Shielin </span></span><i><span style="font-weight: normal;">Xélucha
</span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">pitää
mainita tässä vain siksi, että se on niin toivottoman surkea. En
mitenkään saata ymmärtää, miksi Lovecraft piti novellista. Tämä
seikka on mysteeri, joka voi jäädä ikiajoiksi selittämättä. Lue
ja hämmästy.</span></span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Sen sijaan antologian päättävä Hanns Heinz
Eversin </span></span><i><span style="font-weight: normal;">Hämähäkki
</span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">onnistuu
perinteisen romanttisen kummitustarinan hienovaraisin keinoin. Nuori
lääketieteen opiskelija Richard Bracquemont muuttaa
hotellihuoneeseen, jossa jo kolme miestä on salaperäisissä
olosuhteissa hirttäytynyt. Bracquemont huomaa pian, että huonetta
vastapäätä olevassa talossa asuu neitonen nimeltä Clarimonde,
jonka kanssa miekkonen välittömästi päätyy ikkunateerenpeliin ja
sitä myöten intohimoiseen rakkaussuhteeseen, joka lopulta lipsahtaa
hulluuden puolelle. Kyseinen mustahiuksinen, mustiin pukeutuva femme
fatale istuu verhojen varjossa ikkunan ääressä ja kehrää
pienellä vanhanaikaisella rukilla miesten ahnaita mieliä
pikkusormensa ympärille.</span></span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">L.P. Hartleyn </span></span><i><span style="font-weight: normal;">Vieras
maan äärestä </span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ei
sekään ole hassumpi hotellinovelli. Mustaviittainen kostaja
tuonpuoleisesta ottaa omansa eikä armoa tunneta. Down Under, joka
tarkoittaa Australiaa, on nimessä käännetty maan ääreksi, vaikka
tarinasta käy kyllä selkeästi ilmi, missä päähenkilön tekemä
rangaistuksen ansaitseva rikos on tapahtunut, ja mistä tarinan
nemesis on uhrinsa tullut hakemaan.</span></span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">John Buchanin Afrikkaan
sijoittuva </span></span><i><span style="font-weight: normal;">Vihreä
villieläin </span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">puolestaan
on keskinkertainen kertomus, joka myös aiheuttaa ihmetystä sikäli,
että Lovecraft sitä on esseessään kehunut. Novelli on melko
tyhjänpäiväinen ja tylsä, mutta jostain kumman syystä
Lovecraftin makuun.</span></span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Walter de la Maren </span></span><i><span style="font-weight: normal;">Erakko
</span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">on
sekin kohtalaisen heppoinen tekele, hyvästä perusideasta
huolimatta. Hatara toteutus ei jaksa kantaa tarinaa maaliin saakka.
Tunnelma sentään on ajoittain sopivan kolkko.</span></span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">E.F. Bensonin
</span></span><i><span style="font-weight: normal;">Hornansarvi </span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">on
veikeä peikkotarina, jossa suksi ja juttu luistaa lumisilla vuorilla
kuin tuoreilla kotoisilla tammihangilla ikään. Novellin vuoripeikot
tuovat mieleen erään nykyajan romaanin, nimittäin Jeff Longin
mainion </span></span><i><span style="font-weight: normal;">Helvetin
piirit </span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">(alkuteos
</span></span><i><span style="font-weight: normal;">The Descent,
</span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">1999),</span></span><i><span style="font-weight: normal;">
</span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
on myös todettava, että viimeksi mainittu vetää suvereenisti
pidemmän korren narratiivien välisessä vertailussa. Bensonin
minäkertoja kokee saman, jonka novellin sisäisessä kertomuksessa
hänen serkkunsa professori Ingram ennakoi: mies tapaa kauhean
peikkonaisen kasvoista kasvoihin. </span></span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Kyse novellin piilotekstissä
on Longin romaanin tapaan ihmisen irvikuvasta, jonka hirveys johtuu
nimenomaan siitä, että se on niin kovin lähellä meitä itseämme.
Se on oikeastaan meidän peilikuvamme, sisäinen kuiskeemme, jokin
meissä. Olemmehan petojen sukua. </span></span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Vuosi Longin jälkeen oman
peikkoromaaninsa </span></span><i><span style="font-weight: normal;">Ennen
päivänlaskua ei voi</span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
julkaissut Johanna Sinisalo nappasi ansaitusti Finlandia-palkinnon
sisäisen petomme vaistojen kaihoisan kutsun oivallisesta
kaunokirjallisesta käsittelystä.</span></span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /></span></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Montague R. Jamesin Edgar Allan
Poe -tyyppinen salapoliisitarina </span></span><i><span style="font-weight: normal;">Apotti
Thomasin aarre </span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">lukeutuu
sekin antologian heikompaan osastoon. Jo nimestä arvaa, mitä
tuleman pitää, ja sitä tulee.</span></span></span></div>
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Markku
Sadelehdon esipuhe kirjailijaesittelyineen valaisee antologian
taustoja ja tekijöitä. Käännös on onnistunut vaikka monet
tarinat jättävät huomattavan paljon toivomisen varaa. Lovecraftin
kirjallinen maku ei nimittäin yllä lähellekään hänen
kirjailijanlahjojaan, muutamaa mainittua poikkeusta lukuunottamatta.
Nämä poikkeukset ovat kuitenkin niin erinomaisia, että teos kuuluu
itseoikeutetusti jokaisen kauhunystävän kirjahyllyyn.</span></div>
Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-3725344109352961502015-12-14T12:27:00.000+02:002015-12-14T12:27:08.371+02:00Sofi Oksanen: Norma. Like 2015.
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<b><i><span style="font-family: inherit;">Tähtivaeltaja 4/2015</span></i></b></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<b><i><span style="font-family: inherit;"><br /></span></i></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0lF0glyjDvdnVgvhzA4COn1NcTlUA9f0uF3ODypy67wmFtmY5fznDU8HZ-mXezVLRYjzXNgmO1hhiqnhZ692913fb_B8ZX6E9jgHMEXjARoLkrGQMN8-PoC1-63F3ckgH3OoBVV6DXuB6/s1600/norma.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0lF0glyjDvdnVgvhzA4COn1NcTlUA9f0uF3ODypy67wmFtmY5fznDU8HZ-mXezVLRYjzXNgmO1hhiqnhZ692913fb_B8ZX6E9jgHMEXjARoLkrGQMN8-PoC1-63F3ckgH3OoBVV6DXuB6/s320/norma.jpg" width="249" /></span></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Sofi Oksasen
yllättävä uutuus lähtee liikkeelle rauhoittavia ja muitakin
tuhteja lääkkeitä napsivan Norma Rossin äidin Anitan
hautajaisista, joihin osallistuu iso joukko romaanille keskeisiä
henkilöhahmoja. Anita Ross on kuollut metron alle, oletettavasti
hypännyt itse, mutta varmaa se ei ole.<br /><br />Hautajaisten jälkeen
käy ilmi, että Anita on työskennellyt elämänsä viimeiset ajat
kampaamossa, jossa hänen lisäkseen hiuksia on laittanut kuosiin
myös Marion-niminen nainen, Norman äidin ystävän, Niuvanniemen
mielisairaalassa riutuvan Helenan tytär. Näitä kimurantteja
sukulais- ja tuttavuussuhteita tekijä vyöryttää lukijan
pähkäiltäväksi heti teoksen alussa.<br /><br />Kampaamon omistaa
arkkityyppinen hämärämies Max Lambert, Helenan entinen aviomies.
Lambertilla on muitakin läheisiä kytköksiä Norman perheeseen ja
niiden esittelyn ohessa juonikuvio alkaa avautua. Miekkonen pyörittää
myös laajempaa kuontalokauppaa, johon Norman äitikin on
sotkeutunut. Kansainvälisen bisneksen pimeä laatu selviää
nopeasti eikä se rajoitu hiuksiin.<br /><br />Kirjan hallitsevaan
teemaan istuu juohevasti, etteivät Norman hiukset ole aivan
tavalliset. Mukaan hiipii yliluonnollinen elementti, jollaista
Oksasen aiemmista teoksista ei löydy. Norman hiukset ikään kuin
elävät omaa elämäänsä ja neuvovat kantajaansa. Ne kasvavat
nopeasti ja imevät tunteita, kokemuksia. Kun hiukset leikkaa pois,
tunteet ja kokemukset jäävät niihin. Kirjan nimihenkilöllä on
muitakin paranormaaleja kykyjä, joista lukija saa näytteitä
tarinan edetessä.<br /><br />Teos osoittautuu tuota pikaa myös
murhamysteeriksi, jossa Norma alkaa setviä äitinsä kuolemaa. Äiti
Anita puolestaan vatvoo tyttärelleen jättämillä videoilla
mystisen Eva Naakan kohtaloa. Nainen on sukua Normalle, kummalliset
hiuksetkin yhdistävät heitä. Evan myötä kirjaan tulee
historiallinen ulottuvuus ja lisää yliluonnollisuutta. Norman
hiuksia voi jopa pössytellä piipussa tai sätkissä, kuin pilveä
ikään.<br /><br /><i>Norman </i>juoni
pyörii laajemman hyväksikäyttöteeman ympärillä ja jonkinlaista
yhteiskunnallisuuttakin – mielisairautta, työttömyyttä ja
syrjäytyneisyyttä – tarinassa on. Oksaselle tyypilliseen tapaan
teos keskittyy naisten alistamiseen ja sen kritiikkiin. Tämä
heijastuu mieshahmoihin sikäli, että ne jäävät ohuiksi
karikatyyreiksi, sivuhahmoiksi: miehillä ei ole sellaista sisäistä
elämää kuin naisilla. Myöskään pahuuden karismaa ei Oksanen
romaanissaan tavoita eikä edes näytä siihen pyrkivän.<br /><br />Romaani
ei missään vaiheessa kohoa kunnolla siivilleen eikä sinänsä
kunnianhimoinen hanke toteutuksen tasolla pääse kalkkiviivoille
saakka. Paljon erilaisia aineksia tursuavasta <i>Normasta </i>jää
jotenkin sekava, täyteen ahdettu ja hieman väkinäinen maku.</span><br />
</div>
Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-86685664277436151582015-11-03T00:26:00.001+02:002018-05-15T18:29:05.496+03:00Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa. Suom. Raisa Porrasmaa. Tammi 2015.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY-fiY9OgHHejNUDIAn1pxRqUIS5j6a5F5PqmPa1QA4_MmoJoK6FWkvijwyJf8VF7Zc5a_sAVkMzK1w1DdBDL_4q0wsuKedTJVgTQ61iMO0PQwOw1SpLNoDZtkYkKuVz4x618M0YkSt5wr/s1600/Haruki%252C+kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY-fiY9OgHHejNUDIAn1pxRqUIS5j6a5F5PqmPa1QA4_MmoJoK6FWkvijwyJf8VF7Zc5a_sAVkMzK1w1DdBDL_4q0wsuKedTJVgTQ61iMO0PQwOw1SpLNoDZtkYkKuVz4x618M0YkSt5wr/s400/Haruki%252C+kansi.jpg" width="257" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">On
ilahduttavaa huomata, että Raisa Porrasmaa jatkaa Murakamin
kääntämistä suoraan japanin kielestä. Käytäntö alkoi vasta
kirjailijan viimeisimmän teoksen, <i>Värittömän miehen
vaellusvuodet, </i>kohdalla. Aiemmat
Murakamit on suomennettu englannista.<br /><br />Nyt julkaistu
<i>Maailmanloppu ja ihmemaa </i>ilmestyi
alunperin Japanissa jo vuonna 1985. Teos on kirjailijan neljäs
romaani, jos kaksi vielä suomentamatonta pienoisromaania lasketaan.
Käsillä oleva teos on niin sanotusti perus-Murakamia: se sisältää
kaikki tekijälle ominaiset elementit spekulatiivisesta fiktiosta
eroottisuuteen. Tämä tyyli sai alkunsa <i>Suuressa
lammasseikkailussa.</i><br /><br />Teoksen
maailmat ovat omituisia, kiehtovia ja kekseliäitä. Salaperäisiä
olentoja ja tapahtumia vyöryy lukijan eteen tarinan edetessä.
Mukana on valitettavasti myös heikkoa ja väsynyttä huumoria.
Varsinkin vitsailuun yhdistyvä nokkelaksi tarkoitettu filosofointi
aiheuttaa toisinaan myötähäpeää. Samoin tekijä käyttää aivan
liian usein noloja kuin-vertauksia, jotka vaikuttavat väkinäisiltä,
joskus suorastaan amatöörimäisiltä. Vika ei ole käännöksessä,
se on selvää. <br /><br />Melko kiusallisia ovat myös jatkuvat
Stendahl-viittaukset ja muukin turha eli turhamainen nimien
pudottelu. Intertekstuaalisuus on oivallinen kirjallinen keino, mutta
sitä pitää käyttää harkiten ja taidolla. Murakami ei siinä
tässä teoksessa aivan onnistu. Minäkertoja heittelee tekstin
sekaan elokuvia, näyttelijöitä, vanhoja romaaneja ja
klassikkokirjailijoita lähinnä siksi, että tekijä pääsisi
snobbailemaan. Eikä tämä ole ainoa kirja, jossa Murakami
syyllistyy mainittuun maneeriin.<br /><br /><i>Maailmanloppu ja
ihmemaa </i>muodostuu kahdesta
tarinasäikeestä, jotka aluksi vaikuttavat irrallisilta, mutta
nopeasti yhdistäviä tekijöitä alkaa löytyä. Molemmissa
narratiiveissa on nimetön minäkertoja, mikä viittaa siihen, että
kyseessä voisi olla sama henkilö. Tekijät, jotka osoittavat
narratiivien liittyvän toisiinsa, nivoutuvat molempiin tarinoihin
onnistuneesti ja luonnollisesti. Vihjeitä kertojien identtisyydestä
ilmaantuu vähitellen.<br /><br />Tarinalinjat on nimetty
Kovaksikeitetyksi ihmemaaksi ja Maailmanlopuksi, siitä teoksen nimi.
Kovaksikeitetty ihmemaa on periaatteessa realistinen
tokiolaisympäristö, mutta toki siinäkin tapahtuu kaikenlaista
surrealistista, kuten tekijältä sopii odottaa. Kaikki romaanin
hahmot ovat nimettömiä.<br /><br />Kovaksikeitettyyn ihmemaahan
sijoittuva alku osoittaa heti, että kyse voisi olla vaikka
tieteistarinasta, ellei kirjailija olisi Murakami. Murakami pakenee
ahtaita luokitteluja, mikä lienee hänen suosionsa taustalla. Hänen
teoksensa jäävät pitkälti mysteereiksi, mikä varmasti miellyttää
lukijoita. <br /><br />Kovaksikeitetty ihmemaa sisältää niin rikkaita
ja hauskoja elementtejä, että narratiivin kyydissä viihtyy kuin
dekkaria lukiessa. Kovaksikeitetyssä ihmemaassa minäkertoja toimii
Systeemin palveluksessa Laskijana, jota vainoavat Merkitsijät ja
sysiäiset. Näiden laatu selviää romaanin edetessä.<br /><br />Maailmanloppu
puolestaan on eräänlainen tuonpuoleinen, jossa nimetön päähenkilö
saa Untenlukijan toimen ja menettää varjonsa, siis Varjon, joka on
tietenkin itsenäinen olento, ja harrastaa kaikennäköistä, jopa
juonittelua. <br /><br />Omituinen renessanssinero, Tohtori, joka on myös
romaanin alussa esiintyvän ylipainoisen teinitytön isoisä, on
Kovaksikeitetyn ihmemaan tapahtumien keskipisteessä. Eläinten
kallot liittyvät molempiin narratiiveihin olennaisesti ja varsinkin
tarunhohtoiset yksisarviset on syytä mainita. Sadunomaisuus yhdistyy
teoksen alkupuolella kiehtovasti biologiaan ja historiaan.
<br /><br />Juonipaljastuksen uhallakin on todettava, että kirja
sisältää myös aitopaasilinnalaisen ”isoisää etsimässä” -motiivin, jossa on asiaankuuluvia hirtehisiä piirteitä. Ja mikäli
nerokas pappa lopulta löytyy, saattaa lukija saada sekä filosofista
että tieteellistä valaistusta teoksen rakenteeseen ja sisältöön.
Suomi ja porot mainitaan, mikä varmasti ilahduttaa täkäläisiä
lukijoita.<br /><br />Koska Murakamin tavaramerkkeihin lukeutuu iloinen
rietastelu ja sivistynyt diskuteeraaminen kuumien, usein
vinksahtaneiden tai muuten omalaatuisten lolitojen kanssa,
välittömästi tarinan alussa mukaan tuleva nuori, sopivasti
ylipainoinen neiti antaa odottaa sitä itseään. Lukija ei pety:
vaaleanpunaisiin pukeutuva neito filosofoi minäkertojan kanssa muun
muassa itseoppineisuuden eduista ja ihmisten parhaimmistosta,
kadonneen eksentrikkotuffansa jalanjäljissä. Petiinkin toki
päädytään, väistämättä, ainakin platoniseen
vuorovaikutukseen, jos ei muuta. <br /><br />Muitakin naisia
Kovaksikeitetyn ihmemaan minäkertojan vällyihin tietenkin ajautuu,
myös täyteläisempää vuosikertaa. Silloin ei välttämättä ota
eteen, etenkään jos muuten vetävän näköisellä naisella sattuu
olemaan ylisuuri mahalaukku täynnä ruokaa. Jos taas päähenkilö
fantisoi seksistä viereisessä autossa näkemänsä daamin kanssa,
veitikka pelaa takuuvarmasti kiusallisemmissakin paikoissa. Lopulta
seksi ensimmäisen naisen kanssa onnistuu ylisuuresta vatsalaukusta
huolimatta. Taattua Murakamia, hyvässä ja pahassa.<br /><br />Maailmanlopun
narratiivin haikea minäkertoja saisi hänkin naista, mutta jokin
hänen sisällään estää sen. Tarjous on houkutteleva, mutta
minkäs teet. Maailmanlopussa on muutenkin melankolisempi ja
askeettisempi ilmapiiri ja Untenlukijan silmätkin on viilletty niin,
ettei edes auringonvalo voi murheellista miestä lohduttaa. Vaeltaja
ja hänen varjonsa kuvastavat yksilön kaipuun eri suuntiin vetäviä
puolia. Heidät revitään erilleen, mutta eronneet he olisivat joka
tapauksessa.<br /><br />Kaksi maailmaa ja niiden selitys on allegoria
faktalle ja fiktiolle: voiko fiktiivinen maailma olla todellisempi
kuin tämä arkinen maailmamme? Olisiko parempi jäädä itse
luomaansa maailmaan, todellisuuden asemesta? <br /><br />Samalla teos
toimii vertauskuvana mielikuvituksen luomiskyvylle, joka rinnastuu
päähenkilön kahteen todellisuuteen ja niiden vähittäiseen
avautumiseen sekä kauniiseen loppuratkaisuun. Tarinoinnin lomassa
tekijä pohtii identiteettiä, itseyttä ja sielua. Kuka ja mikä
ihminen, yksilö, oikeasti on? Japanilaisen sielun kaihomieli iskee
romaanin läpi eksistentialismin koko voimalla.</span></div>
Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-36151180749350399112015-11-02T04:04:00.000+02:002015-11-02T04:04:34.927+02:00Tuomas Lius: Magnum Opus. Crime Time 2015.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCE3Sv7Sr3GjS5KhF6GeBLKHJvYF5ojwjaMG-9qV1Eq6DzPimVcbg0mASS4i4gK66q28D-bvTL8Qc5ufvUZI-bQoy5566xEhvME7s0ILQ-88boNH7TGou9TOUnlkTFAVtVUoCs6Eczp5zo/s1600/Magnum_Opus.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCE3Sv7Sr3GjS5KhF6GeBLKHJvYF5ojwjaMG-9qV1Eq6DzPimVcbg0mASS4i4gK66q28D-bvTL8Qc5ufvUZI-bQoy5566xEhvME7s0ILQ-88boNH7TGou9TOUnlkTFAVtVUoCs6Eczp5zo/s400/Magnum_Opus.jpg" width="267" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Tuomas Lius on
tuoreessa romaanissaan lähtenyt aivan uusille teille aiempiin
toimintadekkareihinsa verrattuna. Mukana on nyt yliluonnollinen
aspekti, joka liittyy heti teoksen alussa esiintyviin salaperäisiin
kiekkoihin, jotka vuonna 1941 päätyvät natsien käsiin Irakin
aavikoilta. Kiekoille on tallennettu ääntä, joka tekee ihmisen
parantumattomasti hulluksi.<b><br /></b><span style="font-weight: normal;"><br />Lius osoittaa jälleen
mestarillisuutensa humoristisen ihmiskuvauksen saralla, kun romaanin
päähenkilö Jakob Lamberg ilmestyy parrasvaloihin. Miekkonen on
boheemikirjailija, jonka lukija pääsee kohtaamaan verevässä
haastattelussa erään espoolaisen yksinhuoltajafreelancerin kanssa.
Nainen saa mitä on lähtenyt hakemaan, törkyjutun, Lamberg saa
naiselta vain käteenvedon. <br /><br />Jo ensimmäinen luku antaa
odottaa </span><i><span style="font-weight: normal;">Magnum Opukselta
</span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">sitä
samaa kyytiä, jota Lius on tarjoillut oivallisen
</span></span><i><span style="font-weight: normal;">Haka</span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">-esikoisromaaninsa
käynnistämässä trilogiassa, jonka keskushahmo Marko Pippurinen on
suomalaisen perusmiehen sielunmaisema. Koko trilogia on kotimaisen
humoristisen toimintatrillerin lippulaiva. </span></span><span style="font-weight: normal;">
</span><i><span style="font-weight: normal;"><br /></span></i><br />
<i><span style="font-weight: normal;"><br /></span></i>
<i><span style="font-weight: normal;">Magnum Opuksen
</span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">rappiokirjailija
</span></span><span style="font-weight: normal;">Lambergin hahmossa
kiteytyy suomalaisen narsistiboheemin koko kuva. Lius maalaa mestarin
vedoin katu-uskottavan kusipään, joka kehuskelee entiselle
vaimolleen Satu Tahvanaiselle panneensa päiväkausia parikymppistä
kirjallisuudenopiskelijaa, jonka kyseinen vaimo on juuri äsken
kohdannut lähes kelteisillään tultuaan yllätysvierailulle
ex-miehensä luo. Henkilökuvien luomisen yhteydessä tekijä ampuu
huumoritykillään niin, että lukija nauraa ääneen.<br /><br />Vaikka
viinaanmenevän renttutaiteilijan hahmo on groteski ja vulgaari, se
on realistinen. Kirjailijana Lius tietää mistä ammentaa, piirit
ovat tutut. Lamberg osoittautuu vähitellen myös kunnon mieheksi,
noin ainakin periaatteessa. Eihän kukaan täysin paha voi olla,
varsinkaan suuri kirjailijanero. Yksilöissä on sävyjä, myös
taidolla luoduissa kirjallisissa hahmoissa. Sen sijaan Lambergin
nerous on kyseenalaisempi juttu, kuten moni muukin seikka. Kirjailija
on kaiken lisäksi synesteetikko eli hänen aistinsa ovat
sekoittuneet. Hyvyys nousee esiin tosipaikassa, kun miehen pitää
osoittaa kenen joukoissa seisoo.<br /><br />Myös romaanin lukuisat
sivuhahmot on piirretty huolella ja yksityiskohtaisesti. Herkullista
huumoria ja lämmintä inhimillisyyttä ei niistäkään
päähenkilöiden tapaan puutu. Niin ex-vaimo Satu kuin äänialan
ammattilainen Eero Penttilä tai hieman rähjäinen poliisimies Leo
Halsti ja kaunis bulgarialainen Malina Rankova jäävät
lähtemättömästi mieleen.<br /><br />Juoni vetää alusta asti niin
rivakasti, ettei teosta malta laskea käsistään. Kauhuelementit
lisäävät tehoa vähitellen. Tekijä luo tunnelmaa taidokkaasti
myös siinä mielessä, että yliluonnollinen kurimus on pelkästään
päähenkilön päässä, jolloin muut hahmot eivät koe tapahtumia
näkökulmakerronnan tavoin vaan realistisesti. On kuitenkin selvää,
että pahat voimat ovat liikkeellä myös Lambergin sekavan päänupin
ulkopuolella.<br /><br />Hurjan menon ohessa tekijä tarjoilee meheviä
korkeakirjallisia viittauksia ja kulttuurianekdootteja. Nämä
maustavat keitosta juuri sopivasti ja tekevät samalla kunniaa alan
mestareille. Myös piikkejä poliitikoille ja julkisuuden henkilöille
ropisee.</span></div>
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Lius
hallitsee toimintakuvauksen erinomaisesti, kuten jo aiemmista
romaaneista on käynyt ilmi. <i>Magnum
Opus </i>ryydittää
hurjaa menoa perinteisellä kauhulla, joka varmasti kelpaa alan
vakavammillekin harrastajille. Kuten tekijältä odottaa sopii, aseet
ja muut välineet kuvataan yksityiskohtaisesti, samoin taistelut sekä
operaatiot ja niihin liittyvä väkivalta.<br />
<br />
Tapahtumien
keskiössä on metallimuusikko Valtteri Velhonoja Crocea Mors
-yhtyeineen. Romaanin huipennuksessa Lius yhdistää vauhdikkaan
toiminnan spektaakkelimaiseen rockoopperaan, jonka kulisseissa
ratkaistaan miljoonien ihmisten kohtalo.<br />
<br />
Kaiken kaikkiaan
<i>Magnum Opus </i>on
erittäin onnistunut ja rohkea teos, jossa Lius näyttää monelle
asemansa vakiinnuttaneelle kauhukirjailijalle, miten homma pitää
hoitaa. Romaani pitäisi ehdottomasti saada kansainvälisille
markkinoille, muuta se ei ansaitse.</div>
Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-69649043670071958602015-09-01T02:40:00.004+03:002015-09-01T14:03:31.982+03:00Käärmeenliekit – Suomalaisia lohikäärmetarinoita. Osuuskumma, 2015.<b><i>Tähtivaeltaja 3/2015</i></b><br />
<b><i><br /></i></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg24PjTseqQmRAuktzwErUIYpd1j3nECwRk8D6X0A1Oip9Dv-P8CmhzJXvrdcZqSEFJeT_4UABTkJQk2oTZ9sFQ_2kZ4tl5YFZ_sifkPV5ek9kTvqco5h7xZajZ-5lInVhVwRmJMnsXDdbH/s1600/Ka%25CC%2588a%25CC%2588rmeenliekit.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg24PjTseqQmRAuktzwErUIYpd1j3nECwRk8D6X0A1Oip9Dv-P8CmhzJXvrdcZqSEFJeT_4UABTkJQk2oTZ9sFQ_2kZ4tl5YFZ_sifkPV5ek9kTvqco5h7xZajZ-5lInVhVwRmJMnsXDdbH/s1600/Ka%25CC%2588a%25CC%2588rmeenliekit.jpg" /></a></div>
Osuuskumman antologian lohikäärmenovellit ovat erilaisia ja eritasoisia, osa hyvinkin kekseliäitä. Valitettavan moni kirjoittaa tarinansa itsestään selvään fantasiamiljööseen ja tyytyy perushöttöön. Parhaiten lohikäärmeet toimivat scifi- tai kaupunkiympäristössä, kuten Tomi Jänkälän huumoria, aikalaissatiiria ja vaihtoehtoluonnonhistoriaa pulppuava <i>Uralin sininen</i> osoittaa. Venäläisen tiedemiehen hurja lohikäärmejahti pitää lukijan pihdeissä loppuun saakka.<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
Myös Jussi Katajalan <i>Lento OA1701 </i>onnistuu. Dekkarimaisessa novellissa lohikäärmeet ovat luonnollinen osa nykymaailmaa. Niitä on eri lajeja, kuten lintuja, ja jokunen viihtyy suurkaupungissakin. Suomalaisen Antin näkökulmasta kerrottu tarina huipentuu Himalajalla, jossa lohikäärmeet pesivät, ja Antti tapaa kohtalonsa. <i><br /></i>J.S. Meresmaan <i>Hyvä emo</i> sekoittaa aiheeseen<i> </i>paikallishistoriaa. Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun lopun Tampereelle, kertojana toimii Hilma-piika, jota uhkaa vanhanpiian osa. Rakkautta ja draamaa sisältävän tarinan keskiössä on hienostoperheen Margareta-tytär ja hänen lemmikkilohikäärmeensä. Yllättäen tyttö pamahtaa paksuksi ja ongelmiahan siitä seuraa.<br />
<br />
Tarja Sipiläinen tarinoi <i>Asfalttiritarissa</i> kuudesluokkalaisesta Hole-pojasta, jonka kotitalon piha-asfalttiin ilmestyy lohikäärmeen kuva. Mukana on perinteinen kostomotiivi, jossa koulukiusattu nörtti saa maagista apua ilkimysten kurmoottamiseen. Viittaukset ritaritraditioon ovat ironisia. Helsinkiläistä lukijaa hymyilyttää myös se, että Hole kulkee uuden kaverinsa Juhon kanssa koulumatkat Herttoniemen ala-asteelle raitiovaunulla.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Hanna Morren <i>Rakelin päätös </i>on herkkupala. Päähenkilönä on bisnesnaisena vaikuttava ihmislohikäärme Rakel Lindorm, joka palkkaa uudeksi sihteerikseen kiehtovan Jyri Riitteen. Mikä Riite on miehiään? Saako hän muutettua lohikäärme-Rakelin intohimoiseksi puumaksi? Vastaus kysymyksiin selviää Lapissa.<br />
<br />
Magdalena Hain niinikään muodonmuutosteeman ympärille rakentuva <i>Hänen kuvansa </i>edustaa antologian kärkikaartia. Lukijan mieltä lämmittää erityisesti uudelleen kirjoitettu evoluutiohistoria, joka lopussa yhdistyy jylhään, kosmiseen luomismyyttiin.<br />
<br />
Kosmiset sfäärit saavuttaa myös Anne Leinosen oivallinen tieteistarina <i>Maeruksen koskettamat. </i>Sen kertojaminä Irma työskentelee hoitokodissa vuonna 2269 ja tapaa siellä potilaana olevan miehen, vihanneksen, joka on kuitenkin pintaa syvempi tapaus. Novellissa lohikäärme on kuiskaus, vihjaus. Vasta aivan lopussa selviää, millainen.<br />
<br />
Antologian taso vaihtelee turhan paljon, seasta löytyy niin fantasian kliseitä kuin suomikumman helmiä. Suurin osa novelleista vaipuu unholaan heti lukemisen jälkeen. Toimituksellisesti olisi ollut parempi suosia laatua määrän sijaan. Nyt lohikäärmekeitosta jää sillisalaatin jälkimaku.</div>
Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-58287764140505747992015-09-01T02:34:00.001+03:002015-09-01T02:34:09.964+03:00Tapani Kilpeläinen: Silmät ilman kasvoja – Kauhu filosofiana. niin & näin, 2015.
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i><b>Tähtivaeltaja
3/2015</b></i></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<b><i><br /></i></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUMH5tGAk9rksY_HENkqnI68KKiaB_tzn6HxP8ooyNidYUB3B_1mCsNLUvPkdCDkCuRE5-vzOrIVUu636aQc8o4xLaThSzNj5W6In-kCQYKllM-5phujSxL8t0nunqVDwC3zcwj28RSXqx/s1600/kauhu_filosofiana_kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUMH5tGAk9rksY_HENkqnI68KKiaB_tzn6HxP8ooyNidYUB3B_1mCsNLUvPkdCDkCuRE5-vzOrIVUu636aQc8o4xLaThSzNj5W6In-kCQYKllM-5phujSxL8t0nunqVDwC3zcwj28RSXqx/s320/kauhu_filosofiana_kansi.jpg" width="208" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Akateeminen
kiinnostus kauhuun on maassamme suhteellisen harvinaista. Tapani
Kilpeläisen teos kauhusta filosofiana onkin tarpeellinen lisä
suomalaiseen lajityyppikeskusteluun. Kauhukirjailijoille ja alan
harrastajille tutkielma voi avata uusia tulokulmia rakkaaseen
aiheeseen. Erityisesti kauhua kirjoittavalle filosofin tiheiltä
riveiltä voi irrota ideoiden ohella jopa suoranaista
inspiraatiota.<br /><br />Teksti on oppineeseen tapaan melko kuivaa,
mutta toisaalta, jos aihe kiehtoo, teoreettinen lähestymistapa ja
paikoitellen kankea kieli menee siinä sivussa. Mikään
kauhuhistoriikki Kilpeläisen teos ei ole, vaikka kirjan alkupuolella
genren historiaa sivutaan aiheen ja termistön määrittelemisen
jälkeen lyhyesti. <br /><br />Tekijä kyseenalaistaa aikaisempia
teorioita ja osoittaa niiden virheet, muun muassa liiallisen
yleistämisen tai liian tiukan rajaamisen. Kuten tunnettua,
rajaamisongelma on ylipäätään kirjallisuuden tutkimuksen
keskiössä ja aiheuttaa myös kaupallista stressiä. Kilpeläinen on
oikeassa siinä, että kauhussa ei pidä heppoisin perustein sulkea
pois teoksia lajityypistä liian tiukoilla ehdoilla.<br /><br />Toisinaan
teoria itsessään pakottaa tulkitsemaan teosta siten, että kaikki
mikä ei sovi teoriaan pitää ohittaa tai selittää pois. Tämä
ongelma on tyypillinen tulkitseville humanistisille aloille. Muun
muassa Sigmund Freudin ja Julia Kristevan psykoanalyyttiset
spekulaatiot saavat tekijältä ansaittua satikutia: ”Freud lukee
novellia [E.T.A. Hoffmanin <i>Nukkumattia</i>]
oman teoriansa valossa.”<br /><br />Filosofi käyttää Bram Stokerin
<i>Draculaa </i>esimerkkinä
allegoristen ja symbolististen tulkintojen loputtomasta suosta. Jos
teoksen pinta hylätään ja merkityksiä etsitään tekstin takaa,
mikä tahansa käy. Pinta, itse kauhutarina, on siis otettava
huomioon eikä vain haettava oletettuja ”varsinaisia” merkityksiä
sen taustalta. Muuten on vaarana, kuten tekijä aiheellisesti toteaa,
että jo myytiksi muodostunutta kertomusta aletaan tulkita toisten
myyttien, kuten Freudin unien tulkinnan – H.P. Lovecraftin sanoin
lapsellisen symboliikan – avulla. Hitchcockin <i>Psykon
</i>kuuluisa suihkukohtaus ei ole
symbolinen raiskaus vaan puukotus. <br /><br />Teoksen toimitusvaiheessa
<i>Draculaa </i>koskevaan
lukuun on jäänyt ikävä virhe: lause katkeaa kesken ensimmäisen
kappaleen lopussa sivulla 50. Kilpeläisen oma näkemys hukkuu
välillä muutenkin passiivin käytön ja toistuvan polemiikin alle,
joten ajatuksen katkeaminen tekstissä ei helpota lukemista.
Toisinaan on vaikeaa saada selvää, referoiko tekijä aiempia
teorioita vai esittääkö hän omia tulkintojaan niistä tai peräti
omia teorioitaan. <br /><br />Kirjan päättävä kolmas osa esittelee ja
tulkitsee Lovecraftin tuotannon tematiikkaa, tuntematonta uhkaa
avaruudesta ja zombiapokalypsia. Näissä tiiviissä analyyseissa
teos on parhaimmillaan. Välillä huumorikin pilkahtelee
ilahduttavasti tekstin seassa, mutta tyylillisesti kirja voisi olla
jämäkämpi: filosofi näet väkevöittää tekstiään anglismeilla
sekä vanhahtavilla ja oudoilla ilmaisuilla, jotka joissakin kohdissa
haittaavat lukemista. Pieniä toimituksellisia virheitä, kuten
sanojen puuttumisia ja vääriä taivutuksia, löytyy myös.
Kilpeläisellä on silti sana hallussa ja varsinkin osioiden
loppuhuipentumat ovat useimmiten herkullisia.<br /><br />Pasi Romppaisen
omaperäinen kansi on maininnan arvoinen.</div>
Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-31447533136486644832015-08-21T12:26:00.000+03:002015-08-21T12:34:46.961+03:00JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään. WSOY 2015.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgR4Q9yyPz_HU_YIE48-GQ5LNE1h0MKXUZ56_PwYXyA_UiiH4HVr5wpzCnimAHa56aAEqEMOWbZXLQaJKeLsptWaTSDM2J09Z8EafCDBTkZX2cv9m6UVAfGcfHwJt0ug_0Zqn8h0I3CUYZt/s1600/9789510409855_frontcover_final_original.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgR4Q9yyPz_HU_YIE48-GQ5LNE1h0MKXUZ56_PwYXyA_UiiH4HVr5wpzCnimAHa56aAEqEMOWbZXLQaJKeLsptWaTSDM2J09Z8EafCDBTkZX2cv9m6UVAfGcfHwJt0ug_0Zqn8h0I3CUYZt/s320/9789510409855_frontcover_final_original.jpg" width="202" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i>”Minusta tuntuu, että
yksi mies voi kääntää historian kulun pelkällä
tahdonvoimallaan.”</i><br />
<br />
JP Koskisen talvisotaromaanin
päähenkilö on Juho Kivilaakso, aiemmin Stendahl. Hänen isänsä
oli aiemmin Mannerheimin aseveli tsaarin armeijassa, mutta loikkaa
bolsevikkileiriin Suomen sisällissodassa. Samalla Juho äitinsä ja
sisarustensa kanssa päätyy sodan jälkeen Suomenlinnan
punavankileirille. <br />
<br />
Myöhemmin Juho löytää itsensä
Mannerheimin palveluksesta. Hän pääsee omasta mielestään
tärkeään rooliin natsi-Saksan ja Stalinin Neuvostoliiton
diplomatiassa. Toisaalta romaanissa vihjataan toistuvasti, että Juho
saattaa palvella vallan toista isäntää kuin Marskia.<br />
<br />
Isä
Stendalov, nimi siis nyt venäläisittäin, ja poika taistelevat niin
sodassa kuin diplomatiassa eri puolilla. Kohtaamiset isän kanssa
ovat unenomaisia, usein painajaisia, ja kohtalaisen sekavia. Isän
oikeasta korvasta puuttuu pala, se helpottaa tunnistamista.
Tapahtumat vyöryvät kaoottisesti ja se, mikä jää, ei olekaan
sitä, miltä aluksi näytti. Tämä luo tulkintaan
korkeakirjallisuudelle ominaista avoimuutta: oman elämänsä
kertojana Juho Kivilaakso sekoittelee dichtungia ja wahrheitia kuin
Goethe aikoinaan. <br />
<br />
Minäkertojan hahmo jää samalla
epämääräiseksi ja ohueksi. Juho Kivilaakso on moderni mies vailla
ominaisuuksia, jonkinlainen yhteiskunnallisten ihmissuhteiden
risteys, sotilas, diplomaatti, mies, poika, rakastaja ja
juonittelija. Murhaajakin. <br />
<br />
Onko Juho Kivilaakson hahmo
kritiikki nykyihmisen ulkokultaisuudesta, pintaliitäjästä, joka
ajautuu kunnianhimonsa mukana sinne, missä historiaa tehdään? Voi
olla. Juhossa voi myös nähdä henkilön, joka paisuttelee omaa
merkitystään, tai vaihtoehtoisesti yhden pienen rattaan, joka
osaltaan liikuttaa maailmanhistorian raskaita vaunuja. Koskinen
kysyy, mikä viime kädessä on yksilön rooli historian suurissa
tapahtumissa. <br />
<br />
Historiasta tuttuja nimiä tekstissä vilisee,
kaikkien vähänkin kuuluisampien suomalaissankarien ja
kommunistiantisankarien kanssa kanssa Juho joutuu joko suoraan tai
epäsuoraan tekemisiin. Mukana on myös humoristisempia hahmoja
Linnan <i>Tuntemattoman sotilaan </i>tapaan,
rokkamaista murreilmaisua myöten. Tämän voinee lukea ironisena
viittauksena mainittuun klassikkoon. <br />
<br />
Lauran ja Juhon
tarina kuljettaa mukanaan intohimoa. Lauran mies on asekauppias,
jonka kanssa Juho joutuu toistuvasti tekemisiin. Lauran hahmossa on
dekadenssia ja opportunismia, mutta lopulta hän alkaa lotaksi. Hahmo
jää silti etäiseksi eikä varsinkaan lotaksi ryhtyminen oikein
avaudu. <br />
<br />
Romaanin toinen vahva naishahmo on amerikkalainen
toimittaja Vera. Hänenkin kanssaan Juho harrastaa seksiä, mutta se
ei estä Juhoa kavaltamasta Veraa Gestapolle. Teoksen naishahmoilta
jää kaipaamaan syvyyttä.<br />
<br />
Juho uskoo rauhaan ja toimii sen
puolesta. Sota kuitenkin tulee, jolloin Juhon viha kohdistuu
syyllisiin, erityisesti Molotoviin ja Staliniin, jotka aloittivat
talvisodan Molotovin ja Ribbentropin salaisen etupiirisopimuksen
solmimisen myötä. Juho haluaa auttaa äitiään ja sisaruksiaan,
jotka lähellä rajaa joutuvat ryssän ikeen alle. Tästä syntyy
pitkiä sotakuvauksia.<br />
<br />
Koskisen sotakuvaus on ansiokasta,
joskaan sotakirjallisuus ei koskaan ole ollut tämän arvostelijan
makuun. Julmuudet toimivat tehokkaana kontrastina sille, mitä Juho
olisi toivonut, eli rauhalle. Sodassa ei ole mitään kaunista.
Lapsena isältä opittu spartalaisten sankaruus on lähinnä
romanttista haihattelua: hurmeisissa tositoimissa sodan mielettömyys
vasta paljastuu. <br />
<br />
Koskinen käyttää suoran kerronnan lomassa
aikakauden lehtiuutisia, sähkeitä, dokumentteja ja kirjeitä, sekä
eräänlaisia väliosioita, joissa teksti on kursivoitu ja kerronta
varsin arvoituksellista, suorastaan symbolista. Kursivoidut osiot
jäävät irrallisiksi ja kokonaisuuden kannalta jopa
turhiksi. <br />
<br />
Kollaasitekniikka sen sijaan ristiinvalottaa
hienosti sodan kauheuksia yksilön kannalta ja diplomaattitason
eleetöntä viestintää. Yksilötasolla veri ja suolenpätkät
antavat kansakuntien ja niiden diktaattorien toimista aivan erilaisen
kuvan kuin diplomaattitason viileät asiakirjat.<br />
<br />
Asiat eivät
koskaan mene kuten yksilö on suunnitellut. Diktaattorin
vallanhimoisen haaveen voi murskata pieni sankarikansa – tai toinen
diktaattori ja hänen sankarikansansa. Lopulta maailmansodissa on
vain häviäjiä. Häviäjä on erityisesti suuruusharhansa valtaan
joutunut yksilö.<br />
<br />
<i>Kuinka sydän pysäytetään </i>kärsii
muutamista valitettavista painovirhepaholaisista, jotka ovat
erityisen kiusallisia kuumimman intohimon hetkellä. Oikoluku ja
kustannustoimittaminen on ilmeisesti hoidettu kiireessä, kuten
nykyään on valitettavasti tapana. <br />
<br />
Parhaimmillaan romaani on
sodan ja totalitarismin pohjattoman epäinhimillisyyden ja
järjettömyyden kuvaamisessa. Yksilö on mitätön pelinappula
maailmansodan shakkilaudalla. Koskisen suuri teema on läpeensä
humaani ja kuten edeltäjänsä <i>Ystäväni Rasputin, Kuinka
sydän pysäytetään </i>todistaa
väkevästi tekijänsä noususta historiallisen romaanin taitajien
kärkikaartiin.
</div>
Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-73277648303015519942015-08-11T09:53:00.001+03:002015-08-11T10:26:51.172+03:00Antti Tuomainen: Kaivos. Like 2015.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjv3UaLjVMnKdnpctBB2JFyfIlQShlw7Glbo5JJroxj1KdWfndk_K3UzH78aQxWaCYd0bBDsTWSDAOzrco7prWi6grDvHg7ykqdgMwdx8fX8wVhcHaYQSVDcYiXBsAxbtwmAx-sM2P1Cgr5/s1600/kaivos.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjv3UaLjVMnKdnpctBB2JFyfIlQShlw7Glbo5JJroxj1KdWfndk_K3UzH78aQxWaCYd0bBDsTWSDAOzrco7prWi6grDvHg7ykqdgMwdx8fX8wVhcHaYQSVDcYiXBsAxbtwmAx-sM2P1Cgr5/s320/kaivos.jpg" width="211" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i>”Me emme ajattele järkevästi siitä mitä me
rakastamme.”</i><br />
<br />
Antti Tuomaisen viides rikosromaani
vahvistaa hänen asemaansa suomalaisen dekkarin kärkikaartissa.
Tekijän jo aiemmissa teoksissaan oivallisesti ruotimia perhesuhteita
ja juonitteluja maustaa läpimurtoteos
<i>Parantajasta </i>tuttu
yhteiskunnallinen teema. Veri on vettä sakeampaa, samoin lyijy ja
nikkeli. Kenties jopa kulta.<br />
<br />
<i>Kaivoksen </i>aihe
muistuttaa Talvivaarasta tuttua politiikan, korruption ja
ympäristöongelmien vyyhtiä. Minäkertoja, helsinkiläistoimittaja
Janne Vuori alkaa setviä Lapissa sijaitsevan Suomalahden kaivoksen
hämäriä kuvioita, joiden taustalta paljastuu vielä odotettuakin
pahempia veivauksia. Toimittaja on muutenkin avovaimonsa Pauliinan
kanssa helisemässä, koska jutut vievät aikaa ja resursseja
perheeltä. Perheeseen kuuluu myös pieni Ella-tytär. Vuoren
hajamielisyys, liiallinen keskittyminen työasioihin johtaa ikäviin
tapahtumiin. <br />
<br />
Rinnan minäkerronnan kulkee yksikön
kolmanteen persoonaan kirjoitettu palkkamurhaajan tarina, joka
romaanin kuluessa yhdistyy minäkerrontaan yllättävällä tavalla.
Ratkaisu on sekä juonen että rakenteen kannalta erittäin
onnistunut. <br />
<br />
Tapahtumat käynnistyvät toden teolla
päähenkilön kirjoitettua vapaasti assosioivan kaivoskriittisen
blogin, jonka tiimoilta hän saa väkevää lokapostia, jollainen on
tuttua kaikille suomalaisille vähänkin punavihreään päin
kallellaan oleville toimittajille. Kun vauhtiin päästään,
Tuomainen ei hellitä otettaan lukijasta.<br />
<br />
Kertomuksen miljöö
on talvinen: Dostojevskin märkä lumi ja pakkasviima piiskaavat niin
henkilöhahmojen kuin lukijan kasvoja. Arkinen Helsinki elää ja
hengittää jännittävän juonen käänteissä. Tekijän
yhteiskuntakuvaus on terävää – aikakautemme näyttäytyy
kylmässä valossa eikä se johdu pelkästään talvesta. Hyytävää
pakkasta ja nietoksia sulattaa ajoittain pilkistelevä lämmin,
inhimillinen huumori. Lapin karuissa kaivosmaisemissa pimeät vedet
virtaavat ja luminen yö on loputon, armoton.<br />
<br />
Henkilökuvaus
on tekijällä tuttuun tapaan oivallista ja ekonomista. Niin kotona,
töissä kuin ravintolassa tarina huokuu aitoutta. Hahmoissa on
särmää ja pippuria, paikoitellen jopa parodisia ”Majakka ja
Perävaunu” -elementtejä. Kaiken vakavuuden keskellä Tuomainen
nikkailee lukijalle silmää.<br />
<br />
Kun on toiminnan aika, kerronta
on äärimmäisen tehokasta, ja tapahtumien seuraajan näkökulmasta
kirjoitettuna huipennuksen hetkellä virke lyhenee iskeviksi
lauseiksi. Dialogi toimii, kekseliäät käänteet seuraavat
toisiaan. Palkkamurhaajan tarina rinnastuu vähitellen Janne Vuoren
tarinaan niin, että kokonaisuus on paljon enemmän kuin osiensa
summa. Veri vetää miehiä sinne, missä vedet ovat syvimpiä ja
kalaisimpia.<br />
<br />
Minkäänlaista saarnaamispaatosta Tuomainen ei
ajankohtaisen yhteiskunnallisen sanomansa välittämiseen tarvitse,
tärkein löytyy rivien välistä ja pienistä, huolella piirretyistä
yksityiskohdista. Kriisiytynyt perhe heijastelee kriisiytynyttä
yhteiskuntaa, läheissuhteet laajempia sosiaalisia suhteita ja
hierarkioita. <br />
<br />
Ympäristöä turmeleva kaivos toimii
vertauskuvana ihmissuhteiden ytimeen, yksilön sieluun ja yksilöiden
väliseen dynamiikkaan kaivautumiselle. Ihmismielen syövereistä
löytyy ikäviä asioita, jotka pitää oivaltaa ja käsitellä, jos
niistä haluaa selvitä. Janne Vuoren suhde läheisiinsä aiheuttaa
tuskaa ja ahdistusta, mutta kaiken taustalla on rakkaus, intohimo.
Sama pätee palkkamurhaajaan. <br />
<br />
Intohimo on tärkeintä, ei
ura, varallisuus, maine tai kunnia. Älyllinen rehellisyys, itsensä
hyväksyminen ja kunnioittaminen, on ainoa tapa rakastaa itseään ja
muita. Todellinen kutsumus – <i>totuudenrakkaus –</i> on asia,
jota ei voi eikä pidä lakaista maton alle. Se on miehen tie.
Missio. Miehen pitää tehdä, mitä miehen pitää tehdä. ”Mitä
on mies, jota ei voi kunnioittaa? Ei mitään.”<br />
<br />
Romaani on
laadukkaan rikostarinan ohella ennen muuta kehityskertomus, jossa
ihminen, jokamies Janne Vuori, ja se toinen päähenkilö, riisutaan
alasti, saastuneita pohjavesiä myöten. Vasta tämä paljastaa syyt
ja avaimet kasvuun ja tulemiseen siksi, joka on. Se on kultaakin
kalliimpaa. Pimeys säteilee valoa, jos valon vain haluaa ottaa
vastaan.</div>
Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-62290130983119419992015-07-23T06:04:00.004+03:002015-07-23T09:31:12.896+03:00Laura Lindstedt: Oneiron. Teos 2015.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaNC2dKOnSati-nV_6bCCgXX21BNrmj40Umkby_yaSAeZUFcQHagothxg1kn_VX7C4N4pgRq4EV738Sir6S-ICQa25SKZ_cXIOSP5iKfRWWuxnVHzTpg35-EFxZgW88lniX_m7qjDPtors/s1600/oneiron.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaNC2dKOnSati-nV_6bCCgXX21BNrmj40Umkby_yaSAeZUFcQHagothxg1kn_VX7C4N4pgRq4EV738Sir6S-ICQa25SKZ_cXIOSP5iKfRWWuxnVHzTpg35-EFxZgW88lniX_m7qjDPtors/s320/oneiron.jpg" width="212" /></span></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Oneiron.
<span style="color: black;">Ονείρων.
</span>Uni. <span style="font-style: normal;"><b><br /></b></span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br />Laura Lindstedtin pitkään odoteltu toinen romaani alkaa
dramaattisesti: nuori kaunis Ulrike saapuu outoon paikkaan,
”valkoiseen tilaan”, elämän ja kuoleman väliseen tilaan,
jonnekin tuonpuoleiseen, jossa kuusi naista raiskaa hänet. Vai
raiskaako? Oikeastaan kyse on jonkinlaisesta initiaatioriitistä,
jossa tulokas vihitään yhteisön jäseneksi. Ulrike saa räjäyttävän
orgasmin oraaliseksin päätteeksi. Tervetulotoimituksen kielipelin
välityksellä suo Shlomith, laiha, sairaan näköinen nainen.
Shlomith on Johtaja. Muut ovat hänen apureitaan.</span></span></span></div>
<span style="font-family: inherit;"><br />
</span><br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Oneiron.
<span style="color: black;">Ονείρων.
</span>Uni.
Valkoinen tila.<br /><br />Onko tämä unta? Ulrike on itävaltalainen,
Salzburgista, Shlomith Yhdysvalloista, New Yorkista. Missä naiset
ovat? Ulriken mieleen tulee ajatus: Jumala kostaa kuolemalla. Ovatko
naiset siis kuolleet? Tämä on varteenotettava teoria. Paikka, jossa
he ovat, ei vaikuta taivaalta, mutta oma maailmansa se joka
tapauksessa on. Valkoinen tila on arvoitus.<br /><br />Muut naiset ovat
venäläinen Polina, brasilialainen Rosa Imaculada, ranskalainen
Nina, hollantilainen Wlbgis ja senegalilainen Maimuna.<br /><br />Jokin
tuntuu yhdistävän naisia. Kärsimys? Performanssintaiteilija
Shlomith on aiemmassa elämässään sairastanut anoreksiaa. Paikka,
jossa naiset ovat, ei tunne kipua, ei nautintoa. Shlomith nuoli
Ulrikea, koska orgasmi olisi tytön viimeinen. <br /><br />Vähitellen
tarina alkaa avautua: naiset kertovat menneisyydestään,
kohtaloistaan. Tarinan sisällä on tarinoita, niiden sisällä
tarinoita, viittauksia taiteeseen, tarinoihin. Shlomith kertoo
omansa, sitten Nina, sitten Maimuna. Ja niin edelleen.<br /><br />Ulrike.
Uusi tulokas. Tuore kertomus. Ulriken kuolema, jota hän ei muista.
Hän yrittää parhaansa. Mukaan tulevat Scott Walker ja Pier Paolo
Pasolini, arvostelija alkaa lämmetä nopeasti. Taiteilijanerojen
ohella Ulriken tarinasta löytyvät myös Kotkanpesä, kuolema,
intohimo, uskollisuus, väkivalta, uhrautuminen ja voitto.
<br /><br />Tarjoilijan työ maailmankuulussa matkailunähtävyydessä on
nuorelle naiselle paikoitellen ikävää, mutta siitä pääsee
pakoon tarinoihin, taiteeseen, kuvitelmiin, so. fiktioon. Narratiivi
kerrostuu Ulriken muistojen ja haaveiden ympärille. Sen lomassa
lukija tutustuu muun muassa hengityksen fysiologiaan, koska
tuonpuoleisessa ei hengitetä ja asiaa pitää valaista.<br /><br />Tekstin
lomassa on tietenkin paljon asioita, joita ei voi käsitteellistä.
Ne voi vain tuntea. Henkilöhahmoihin voi samaistua, niihin <i>pitää
</i>samaistua.
Lindstedt on luonut ne sellaisiksi, että niihin ei voi olla
samaistumatta. Lukija elää päähenkilöiden rinnalla, itkee ja
nauraa heidän kanssaan.<br /><br />Wlbgisin tarina kertoo syöpään
hitaasti kuolevasta naisesta, Ninan kaksosraskaudesta ja hänen
pelostaan, että lapset ovat kuolleet kohtuun. Maimuna haaveilee
kansainvälisestä supermallin urasta, mutta ajautuu
huumesalakuljettajaksi ja islamistien uhriksi. Kaikkia yhdistää se,
että he ovat kuolleet, mutta vasta lopussa selviää, miten se
tarkkaan ottaen on tapahtunut.<br /><br />Romaani on kehyskertomuksen
osalta lennokasta spekulatiivista fiktiota, mutta sanoma ja pääosa
naisten tarinoista realistisesti purevaa yhteiskuntakritiikkiä.
Tietenkin <i>Oneironissa</i>
on selkeästi feministisen teema, jonka ympärille vaihteleva
kokonaisuus kietoutuu. Silti henkilöhahmot – naiset, yksilöt,
kohtalot – koskettavat lukijaa syvimmin. Rosa Imaculadan tarinaan
sisältyvä dialogijakso on kerrassaan mestarillinen: päähenkilön
sydämensiirto kiemuroineen on täydellinen siirto suoraan lukijan
sydämeen. Kertomuksessa on pirullista satiiria, rempseää huumoria,
limaista kiimaa ja inhimillistä lämpöä vaikka muille jakaa.
<br /><br />Romaanin narratiivi on yleisemminkin rikasta ja kertoja
piikittelee välillä sulkeissa ja myös niiden ulkopuolella
riemastuttavasti. Valkoiseen tilaan sijoittuvassa, Rosan tarinan ja
mystisen oneiron-käänteen jälkeisessä hurjassa Ulrike-jaksossa
Lindstedt paukuttaa allitteraatiolla sydämensä (tai Rosan sydämen,
vaiko kenties Murilon?) kyllyydestä. Kun Ulriken äiti ja isä
tulevat mukaan kuvioon, huumoria räiskyvän kerronnan sapekkuus ja
vimma saavuttavat huippunsa. Lukija ajattelee: Notta jumalauta, hyvä
kun ei kyydistä putoa.<br /><br />Polinan tarinassa esitellään Emanuel
Swedenborgin taivashypoteesi Polinan alkoholismin ja
kirjallisuusinnostuksen ohella. Selittääkö oppineen
ruotsalaismystikon spekulaatio tilan, jossa naiset ovat? <br /><br />Entä
Shlomithin tulkinnat juutalaisten helvetistä? Shlomithin
performanssitaide itsessään on yhtä anoreksiahelvettiä, jonka
kuvaamisessa Lindstedt onnistuu erinomaisesti. Naisen menneisyydestä
löytyy myös avioliitto, kaksi lasta ja niihin liittyviä
kibbutsikokemuksia. Juutalaisuuden ja anoreksian suhde ansaitsee
kokonaisen luennon, Shlomithin viimeisen performanssin. Raamatullisen
lukuun seitsemän törmätään tuon tuosta. Seitsemän Tuhon Enkeliä
seitsenosaisessa helvetissä?<br /><br />Uskonto on itsestään selvästi
patriarkaalinen järjestelmä, joka alistaa niin naisia kuin miehiä
oppiensa avulla. Shlomithin taide ja maailmankatsomus ovat suoraa
seurausta juutalaisuudesta. Samoin, osittain, hänen anoreksiansa,
hänen henkilökohtainen, itseaiheutettu helvettinsä. Aiemmin hän
on kokenut samanlaisen alistamisen, yksilöllisyyden murtamisen,
kibbutsissa. Molemmille hän haluaa sanoa ja sanoo haisevan
vastalauseen. <br /><br /><i>Oneironin
</i>rakenne
on keskivertolukijalle haastava, kenties vaikea. Se on
korkeatasoiselle taideteokselle tyypillistä. Lindstedt hyödyntää
kollaasitekniikkaa, mukana on useita tyylilajeja
tietokirjallisuudesta ja näytelmädialogista sanomalehtileikkeeseen.
Myös fontit vaihtelevat. Jokaisella näkökulmahenkilöllä on
hänelle luonteenomainen kerrontatyyli, joskin ”juutalainen musta
huumori” tai hieman kuluneemmin postmoderni ironia läpäisee koko
romaanin. Kuolemakuvauksissa naisilla on myös omat värinsä. Mitään
lopullisia vastauksia suuriin kysymyksiin saati teoksensa tulkintaan
tekijä ei tarjoa eikä haluakaan: taiteen ambivalenssiin ja
ristiriitoihin vihjaillaan romaanissa toistuvasti. <br /><br />Vaikeudesta
huolimatta teksti myös viihdyttää, erityisesti kehyskertomuksen
sisäiset tarinat. Haaste kannattaa siis ottaa vastaan, nimenomaan
siksi, että Lindstedt ei peräänny kunnianhimostaan vaan kirjoittaa
helpon ja nopean viihteen hallitsemassa maailmassamme yhä
harvinaisemmaksi käyvää syvällistä korkeakirjallisuutta.
<br /><br />Kirjailijan hidas julkaisutahti on jo itsessään osoitus
siitä, että laatu todellakin korvaa määrän. Jos ja kun vuonna
2007 ilmestynyt esikoinen <i>Sakset
</i>niittikin
mainetta Finlandia-ehdokkuuksineen, <i>Oneiron
</i>lunastanee
paikkansa vielä sitäkin vahvemmin suomalaisen romaanitaiteen
kansainvälisestä kärjessä.</span></div>
Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-38958176260562418052015-06-10T16:11:00.002+03:002015-06-10T16:13:11.127+03:00Anne Leinonen: Pienen rasian jumala ja muita novelleja. Atena 2015.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyaXd6X5JLPOd4hBcizDkBxzrKN4R83qL9yQEdX7zrzaDf1OdoCdy-VJScrLJcMJLy_7hro0xNRzV-f-a2k0PqhyGipWkgvD07ifDuWwrG8UZuZRe3T-VuxQ-4XCjiMM5mxM8M50e20Sz9/s1600/Anne.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyaXd6X5JLPOd4hBcizDkBxzrKN4R83qL9yQEdX7zrzaDf1OdoCdy-VJScrLJcMJLy_7hro0xNRzV-f-a2k0PqhyGipWkgvD07ifDuWwrG8UZuZRe3T-VuxQ-4XCjiMM5mxM8M50e20Sz9/s400/Anne.jpg" width="256" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Ansioituneen suomikummaaja
Anne Leinosen uuden novellikokoelman avaavassa nimikertomuksessa
pieni Felix-poika pitää tulitikkurasiassa salaperäistä jumalaa,
joka kertoo hänelle asioita. Pullapitkodramaturgiaa noudattava
salapoliisi- ja tieteistarinan sekoitus sisältää lukuisia
selittämättömiä yksityiskohtia, jotka pakottavat lukijan
miettimään. <br />
<br />
Yksi kerrontalinja seuraa Felixin ja oudon
vanhan miehen kanssakäymistä, toinen Felixin äidin rouva Dahlian
ja etsivä Acroyn työskentelyä pojan löytämiseksi. Jumaluus,
keinomuistot, friikit, etsivä Acroyn työnkuva ja moni muu asia
viittaavat jonkinlaiseen tulevaisuuteen, jossa on dystopian
piirteitä. Kertomus nyrjähtelee tuon tuosta, mutta jännitys säilyy
loppuun saakka ja kulminoituu vielä astetta suurempaan
arvoituksellisuuteen. Jumalia on monenlaisia, mutta tärkeintä
jumaluudessa ei ainakaan ole suuri koko. Novelli on taattua
Leinosta.<br />
<i><br /></i>
<i>Talo jota en näe </i>on
päältä katsoen epäsuhtainen rakkaustarina vanhemman miehen ja
nuoremman naisen välillä, mutta sisältää kauneuden ja intohimon
rinnalla outoja elementtejä, jotka jäävät vaille selitystä.
Kertojaminä rakastaa Karinia ja saa vastarakkautta, mutta silti
kerrontaa hallitsevat epävarmuus, pelko ja vieraantuneisuus.
Rakastavaisten maailmat eivät kohtaa – eivät voi kohdata, paitsi
epämiellyttävässä tapaamisessa Karinin miespuolisten
koulukavereiden kanssa. Jopa seksi on miehen näkökulmasta jotenkin
uhkaavaa, vaikka hän antautuukin siihen täydestä sydämestään ja
tuntee syvällistä täyttymystä. Heti aktin jälkeen mies kuitenkin
vetäytyy takaisin pelkojensa kurimukseen.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
Kertojaminä kokee
olevansa muinaismuisto, joka elää eri maailmassa kuin muut. Mies on
lääkäri, mutta jokin hänessä on pahasti vinksallaan. Kyse voi
olla patologisesta omistushalusta, joka ei milloinkaan voi tyydyttyä
kokonaan. Novellissa arkiseen romantiikkaan yhdistyy lähes
kauhuelementtinä kertojan synkkä ulkopuolisuus. On kuin hän olisi
kummitus ihmisten maailmassa tai päinvastoin ihminen kummitusten
maailmassa. <br />
<br />
Tarinasta tarttuu kirjalliseen kitalakeen
miellyttävän häiritsevä jälkimaku. Novelli on
kansainvälisestikin huippuluokkaa, sen voi huoletta nostaa vaikka
Ian McEwanin tai Joyce Carol Oatesin onnistuneimman kinkkisen
lyhytproosan rinnalle.<br />
<br />
<i>Kutsuvat sitä kuolemaksi
</i>jatkaa vaikeasti tulkittavien
novellien sarjaa, mutta dystopia- ja tieteisteema on siinä
hallitseva. Mukana on kansanperinne-elementtejä, eräänlaista
sielunvaellusta ja shamanismia. <br />
<br />
Näkökulmakertoja
vuorottelee Jolankan ja Arankosin välillä. Jolanka on käynyt rajan
tuolla puolen, kuoleman maailmassa, mutta tulee takaisin ja toipuu.
Leinonen sekoittaa folkloristiikkaan oivallisesti tietokonekoodausta,
jopa repliikkejä myöden: Arankosin isoäiti, joka jotenkin on
jatkuvasti läsnä poikansa tietoisuudessa, vaikka on kuollut, puhuu
kuin virtuaaliolento, joka hän mitä ilmeisimmin onkin. <br />
<br />
Kertomus
sisältää myös kosolti romantiikkaa ja kalevalaista jylhyyttä.
Tulevaisuuden maailmassa on piirteitä meidän maailmastamme, mutta
todellisuus, jossa elämme, on tuhoutunut, ja tilalle on tullut
jotain aivan muuta – tutunoloista, mutta silti pelottavan vierasta.
<br />
<br />
Novellissa tekijä pohtii kuoleman olemusta ja ajatusta
tuonpuoleisesta, sekä yksilön tietoisuuden siirtämistä
tietokoneeseen. Millainen olisi taivas, joka sijaitsisi
keskusmuistissa? Millainen Jumala sitä hallitsisi? Entä millainen
on se todellisuus, jossa elämme, mistä se koostuu, ja <i>kenen
</i>todellisuus se on? Keitä me
olemme ja mistä tulemme?<br />
<br />
Novelli <i>Nahat </i>kiehtoo
salaperäisyydellään ja primitiivisyydellään. Se kertoo
Veita-nimisestä naisesta, jonka iholle on kirjoitettu tarinoita. Hän
on ihontaja, joka luo nahkansa aina tietyin väliajoin, perinteisessä
rituaalissa, johon kyläläiset osallistuvat. Tapahtumat sijoittuvat
jonkinlaiseen tulevaisuuteen, jossa on menneen maailman piirteitä.
Historiaan vihjataan vain pari kertaa, hyvin varovaisesti ja
epämääräisesti. Lukija saa itse kuvitella, millaisessa maailmassa
kertomus tapahtuu ja mitä aiemmin on tapahtunut.<br />
<br />
Veita on
tarinan alussa tullut kylään ja tapahtumat etenevät
hienovaraisesti vihjaillen. Naisen iho, nahka, sisältää
taikavoimia, tarinoita, historiaa. Veita on eräänlainen tietäjä
tai noita, jota kunnioitetaan ja mielistellään. Hän ei ole ainoa
lajiaan, ihontaja on perinnerooli, johon yksilö valikoituu. Leinonen
kuvaa nahanluomisrituaalin väkevästi. Jotain kuitenkin tapahtuu sen
aikana, tai sen jälkeen, koska Veitan uusi nahka säilyttää
tuntonsa eikä vanhasta siirry siihen tietoja, kuten aina ennen
nahanluonnin yhteydessä.<br />
<br />
Kylästä Veitaa lähtee seuraamaan
Kaimo-niminen nuorukainen, jolla on hallussaan Veitan vanha nahka.
Sen avulla mies kiristää naisen kirjomaan ihonsa, jotta häntäkin
luultaisiin ihontajaksi. Hän myös käyttää naista seksuaalisesti
hyväkseen ja kirjotulla ihollaan saa kylän nuoremmiltakin naisilta
auliisti palveluksia osakseen. Veita on kuitenkin neuvokas nainen
eikä alistu Kaimon komentoon. Novellin loppu on todella komea ja
jättää paljon tulkinnanvaraa, kuten pitääkin.<br />
<br />
Tarinan voi
lukea allegoriana kirjailijan työstä: nahkaan, ihoon, kirjoitettu
historia ja tarina on kuin romaani tai novelli. Ihmiset lukevat sen,
ottavat sen itselleen, ja sen jälkeen kirjailijan pitää luoda
nahkansa ja kirjoittaa taas uusi. Vanha jää kuitenkin
kummittelemaan uuden taustalle ja muistuttaa olemassaolostaan
jatkuvasti. Lukijat imevät kirjailijan sydänverta (tarinoita) sekä
kirjoista että mediaseksikkäistä haastatteluista (yksityisasioita,
kuten henkilöhistoriaa) ja kirjamessuesiintymisistä (jo ajat sitten
kirjoitettuun palaamista). Se on usein juuri niin tuskaista kuin
Veitan nahanluonti: eräänlaista masokismia. <br />
<br />
Tieteisnovelli
<i>Sanojen mahti </i>käsittelee
pitkälti samoja teemoja kuin <i>Kutsuvat sitä kuolemaksi.
Sanojen mahti </i>tapahtuu
nimettömäksi jäävällä planeetalla. Maasta planeetalle on
saapunut suurlähettiläs van Leeden mukanaan kissa, joka on oikeasti
vieraan elämänmuodon edustaja, prosakki. Niitä on ilmestynyt
maapallolle kymmenen vuotta sitten ja niillä on kyky vaikuttaa
ihmisten elämään, toisin sanoen ne pystyvät muuttamaan
tapahtumia, tekemään ihmisistä onnellisia. Sattumaa ei liene se,
että prosakin nimi on lähes sama kuin ”onnellisuuspilleri”
Prozacilla.<br />
<br />
Planeetalla suurlähettiläs etsii käsiinsä
Lakatos-nimisen miehen, jonka apua maassa tarvitaan. Planeetalla ei
puhuta, joten Lakatos joutuu käyttämään syntetisaattoria
kommunikoidakseen naisen kanssa. Mies on menettänyt vaimonsa ja
lapsensa planeetalla olevaan repeämään, joka on jonkinlainen aukko
ajassa tai vastaava todellisuuden vääristymä. Sellaisesta
ikuisuuksia olemassa olleet prosakitkin ovat tulleet ihmisten
maailmaan.<br />
<br />
Kerronnassa on välillä Lakatoksen näkökulmaa
kursiivilla, mutta pääkertojaminä on van Leeden, josta novellin
edetessä ja varsinkin lopussa paljastuu yllättäviä seikkoja.
Prosakit ovat auttaneet häntä Maassa, ja pian käy ilmi, että ne
ovat vaikuttaneet moneen muuhunkin asiaan. Auttaako suurlähettilään
mukana tullut prosakki Lakatosia saamaan perheensä takaisin? Vai
onko prosakeilla muita suunnitelmia? Novellin luettuaan kissoja tulee
taatusti katsottua uusin silmin.<br />
<br />
<i>Ken vainajia
muistelee </i>on klassinen
kauhuballadi, jossa on kansanperinteen sävyä ja pakanallisia
elementtejä. Tarina on romanttinen ja traaginen, se aukenee
vähitellen pienistä vihjeistä ja muutamasta shokeeraavasta
kohtauksesta. <br />
<br />
Näkökulmahenkilönä toimii Lauri-niminen
nuorukainen, jolla on kutkuttavan salaperäinen side juuri
kuolleeseen Maaret-neitoon. Kyse on melkein kielletystä rakkaudesta
– jos ei kielletystä niin ainakin torjutusta, unohdetusta. Kauneus
sekoittuu tehokkaasti hiipivään pelkoon ja kauhuun. Leinonen kutoo
todella meheviä tarinoita folkloristiikan, kauhun ja suomikumman
aineksista.<br />
<br />
<i>Tuonenkalma, surmansuitset </i>jatkaa
loistavasti kauhuballadin saralla. Se on suomalaista kansanperinnettä
ja ihmissusimytologiaa yhdistelevä kertomus Tuomikista ja hänen
varsin omalaatuisesta perheestään. Tuore pikkuveli osoittaa jo
syntyessään, mikä hän on susiaan. <br />
<br />
Kasvaessaan pikkuveli
tarvitsee Tuomikin apua, koska äiti hylkää heti alussa lapsen
suolle. Keskeisessä roolissa tarinassa on myös Tuomikin ja hänen
isänsä ongelmallinen suhde. Novellissa yliluonnollinen on läsnä
arjessa ja miljöönä perinteinen suomalainen maaseutu.
Kertomuksessa on monta upea yksityiskohtaa ja loppu on kerrassaan
mestarillinen.<br />
<br />
<i>Tilastollisesti syyllinen </i>on
herkullinen satiiri tilastollisten menetelmien laajasta
soveltamisesta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja arkeen.
Näkökulmahenkilö Leon saa jo lapsena huomata, kuinka tarkasti
tilastot pätevät yksilöön, myös häneen. Koulussa vierailevat
harmaapukuiset tilastomiehet saavat Leonin syyllistymään tekoon,
jonka avulla hän luulee pelastaneensa itsensä.<br />
<br />
Myöhemmin
Leon siirtyy terveysministeriön palvelukseen ja elää kunnon
kansalaisen elämää, kunnes kohtaa naisen, Yvonnen. Biologiset
vietit ja Leonin pimeä puoli sekoittavat miehen elämän hetkeksi.
<br />
<br />
Paetessaan alhaisia viettejään ja mielihalujaan sekä
pelkoa syyllisyydestä Leon työskentelee niin kuumeisesti, että
hänet kutsutaan johtajan pakeille. Luvassa olisi ylennys ja
palkankorotus, mutta Leon valitsee siirron rikollisuusvirastoon.
Siellä hän pääsee käsiksi myös menneisyyden tilastoihin ja
seulontoihin. Leon alkaa etsiä merkintöjä, jotka liittyvät hänen
lapsuuteensa ja nuoruuteensa. Hän työskentelee taas niin ahkerasti,
että hänet palkitaan ruhtinaallisesti rikostapausten
selvittämisestä.<br />
<br />
Novellin kafkamainen kurimus ja päähenkilön
jatkuva syyllisyydentunto lämmittävät kirjallisuuden ystävän
mieltä: vainoharhaisen Leonin pitää välttää tilastojen osuminen
häneen itseensä keinolla millä hyvänsä. Mitä hysteerisemmin
Leon uppoutuu tilastojen ja seulonnan maailmaan, sitä syvemmälle
suohon hän uppoaa. Samalla novelli kasvaa tapahtumien edetessä
pirulliseksi kritiikiksi nyky-yhteiskunnan yltiöbyrokraattisista ja
jatkuvaa tehokkuutta tähdentävistä piirteistä.<i><br /></i><br />
Mikä
sopisikaan novellikokoelman päätöstarinaksi paremmin kuin <i>Oliverin
kirja, </i>joka kertoo Oliver Twist
-nimisestä pojasta, joka elää tulevaisuudessa, jolloin
paperikirjat ovat äärimmäisen harvinaisia. Sähköisessä muodossa
teoksia saa vapaasti jakaa ja muokata, mutta Oliveria kiehtovat
nimenomaan vanhat paperikirjat. Hänen naapuriinsa muuttaa pian
Margaret -niminen nainen, jolla on vanhoja huonekaluja ja kirjoja.
Hän antaa Oliverille yhden niistä, runokirjan.<br />
<br />
Leinosen
novellin Oliver Twist ei ole esikuvansa tavoin orpo, sillä hänellä
on vanhemmat, mutta yksin hän on ajatustensa ja toiveidensa kanssa,
joten käytännössä hän on kuin maineikas fiktiivinen edeltäjänsä.
Kun kertomus etenee, Oliver saa selville uusia asioita itsestään ja
vanhemmistaan.<i> Nomen est omen. </i>Isän
löydettyä Margaretin lahjoittaman kirjan tarinaan tulee mukavasti
ytyä: Margaretkaan ei ole sitä miltä alussa vaikutti ja
kirjamaailman termistö ja käytännöt pätevät novellin
tulevaisuudessa myös ihmisiin. Kun kuvioon ilmaantuu vielä taidokas
piirtäjä Amy, Oliverin koulukaveri, ja ilkeä Jash, rinnastukset
nousevat korkeimpaan potenssiin. Leinosen analogiat ovat nerokkaita.
<br />
<br />
Margaretin sukunimeä voi arvailla ja novellin lopussa se
paljastuukin, joskin sen alusta puuttuu tavu. Kenties joku ilkimys on
editoinut Margaretin sukunimeä sen sähköisessä muodossa?<i><br /></i>Tällä
novellikokoelmallaan Anne Leinonen osoittaa jälleen kuuluvansa
suomikumman terävimpään kärkeen. Onneksi vielä löytyy
kustantajia, jotka uskovat tekijöihin niin paljon, että julkaiset
novellikokoelmiakin, vaikka ne eivät maassamme mikään kultakaivos
olekaan. <br />
<br />
Leinosen novelleja – osa samoja kuin tässä
suomenkielisessä kokoelmassa ja aiemmassa <i>Valkeita lankoja</i>
-kokoelmassa – on nyt myös <a href="https://kuoriaiskirjat.wordpress.com/2015/05/27/kk017-anne-leinonen-the-otherling-and-other-stories/">saatavilla englanniksi</a>, joten jos
haluaa yllättää ulkomaalaisen, englantia taitavan ystävänsä
todella iloisesti, parempaa kirjalahjaa on vaikea kuvitella.<i>
Pienen rasian jumala ja muita novelleja</i>
sopii suomea taitaville vaativimpaankin
makuun.</div>
Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-84991627842753109312015-06-09T10:17:00.002+03:002015-06-09T10:17:31.837+03:00Magdalena Hai: Gigi ja Henry 1-3. Karisto 2012-2014.
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i>”Ihminen
on vaillinainen, eikä pysty ymmärtämään koskaan täysin
maailmaa, jossa hän elää. Puhtaus ja saasta. Nekin ovat vain
sanoja. Ne ovat välineitä, joilla maalaamme
todellisuuden.”</i><b><br /></b><br /><b>Magdalena
Hain</b> Gigi ja Henry -trilogia
sekoittaa taidokkaasti ja viihdyttävästi steampunkia,
vaihtoehtohistoriaa ja yhteiskuntakritiikkiä. Kieli on rikasta ja
omaperäistä, henkilöhahmoilla on oma tapansa puhua. Vastaavasti
hahmot ilmentävät erilaisia luonteita ja tapoja, joiden
kuvaamisessa tekijä on onnistunut erinomaisesti. Romaanisarjan
henkilöt ovat eläviä, todentuntuisia. Jopa ihmissudet.
<br /><br />Oikeastaan trilogia on Gregoroviusten hallitsijasukuun
kuuluvan prinsessa Gigin eli Gregorovia Anastassija Ludovica
Konstantininan kasvukertomus ja tarina itsensä löytämisestä.
Gigin todelliseen luontoon vihjataan jo sarjan ensimmäisessä
osassa, oikeastaan hänen äitinsä sanoo sen suoraan eräässä
kohtauksessa, ja toisessa osassa vapauden teema, peto ihmisessä ja
ihminen pedossa, nousee selkeämmin esiin. Hai viittaa tähän
<i>Kellopelikuninkaassa
</i>vahvasti,
kun ihmissusi Aren Mussovits ja Gigi näkevät, miten eräästä
laivasta tuodaan leopardia häkissä. Kohtaus on vaikuttava ja
taidokkaasti laadittu. <br /><br />Vertailukohtana tekijä käyttää
vanhaa viinaanmenevää merirosvoa, Puujalka-Murtaughia, joka on
nuorena elänyt villiä elämää ja tylsistynyt rauhallisessa
vanhuudessaan. Hän ei osaa enää elää muulla tavalla kuin hurjana
merirosvona. Vangittu leopardi – ja tietenkin jokainen vapautta
rakastava olento, peto, ihmispeto – tuhoutuu, koska se ei pääse
toteuttamaan vaistojaan, luontoaan.<br /><br />Toisaalta kasvaminen ja
muutos pelottavat Gigiä. Hän haluaisi jatkaa elämäänsä
lapsuuden vapaudessa ja kaipaa sarjan toisessa osassa takaisin
Alhaiston kaupunginosan rääsyläisaikaan. Hän ei kuitenkaan voi
välttää kohtaloaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivVzGpUqeRj1xM5O8QtCYNpaRHHiDwK12FkpG0GE6wp6KtCowC4V0ki_Ww7jeFRlzwZp33lyGiTRcjhgc5fz2NbhNWav-P5Xj1d54cmDpa9c1X6p5P9PzK68XUm-PFKh-Kr1eaUIbZKqQR/s1600/+1+Kerja%25CC%2588la%25CC%2588isprinsessa.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivVzGpUqeRj1xM5O8QtCYNpaRHHiDwK12FkpG0GE6wp6KtCowC4V0ki_Ww7jeFRlzwZp33lyGiTRcjhgc5fz2NbhNWav-P5Xj1d54cmDpa9c1X6p5P9PzK68XUm-PFKh-Kr1eaUIbZKqQR/s320/+1+Kerja%25CC%2588la%25CC%2588isprinsessa.png" width="232" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Vapauden ja villiyden tematiikka
hallitsee trilogiaa muutenkin. Ensimmäisessä osassa,
<i>Kerjäläisprinsessassa,
</i>tutustumme
yksitoistavuotiaaseen Gigiin ja hänen perheeseensä. Kuningasperhe
on paennut Umbrovian vallankaappausta kaukaiseen Keloburgin
kaupunkiin Vihreälle saarelle. Siellä Gigi ystävystyy Alhaiston
kaduilla elävän kolmetoistavuotiaan Henryn kanssa. Kun tarina
alkaa, tämä kaikki on jo tapahtunut. Varhaiskypsä Henry
itsenäisyydessään on suorastaan vapauden ruumiillistuma. Hänen
vapaudessaan on kuitenkin traaginen sävy.<br /><br /><i>Kellopelikuninkaassa
</i>vapautta
edustavat myös luolassa asuvat lapset ja nuoret, <i>maanalaiset,</i>
jotka kapinoivat yhteiskuntaa ja rikkaita vastaan. He eivät alistu
vaan panevat hanttiin. Mukana on aimo annos romantiikkaa. Orpo- ja
kiertolaislasten johtajat, Nikanor ja Naseem, tuovat tarinaan
mustasukkaisuutta ja humoristisia jännitteitä: Gigin kiinnostuessa
Naseemista ja päinvastoin, Henry ja Nikanor ovat molemmat
mustasukkaisia ja ikäkaudelle tyypilliset ristiriitaiset tunteet
räiskyvät. <i>Kellopelikuninkaan
</i>loppupuolella
Gigin ja Naseemin avainkohtauksessa vapaudenkaipuun teema korostuu
entisestään. <br /><br /><i>Kerjäläisprinsessassan
</i>avauksessa
Gigi kertoo olevansa nuorin Umbrovian kuninkaallisen perheen neljästä
tyttärestä. Vanhin heistä on Katerina, joka on vallankumouksen
yhteydessä kokenut todella kovia. Keskimmäiset, Lilibeta ja Ellina,
ovat keskenään niin läheisissä väleissä, että he saavat muut
tuntemaan olonsa ulkopuolisiksi.<br /><br />Äiti, kuningatar Sofia, on
aristokraattisuuden – ylpeyden, kunnian, arvokkuuden, rohkeuden ja
sotilaallisuuden – ilmentymä <i>par
excellence, </i>joskin
hänestä löytyy myös julmia, suorastaan despoottisia piirteitä,
jotka saavat selityksen tarinan edetessä. Silti suuri, lämmin sydän
nousee hänen hallitsevaksi piirteekseen, kuten kuningattarelle ja
sankariprinsessan äidille sopii.<br /><br />Sinänsä hauskan
tarinankertoja-Henryn yksinäisyys ja epäluuloisuus johtuvat hänen
itsenäisyydestään, joka puolestaan on seurausta pojan
traumaattisesta menneisyydestä. Vapaus on Henryssä eräänlainen
vankila, läheisyyden puutteesta ja sitoutumisen pelosta johtuvaa
kapinahenkeä. Hän ei voi antautua kiintymykselle, koska pelkää
siitä mahdollisesti seuraavaa menetystä. Vasta Gigin tapaaminen
auttaa Henryn luottamaan toiseen ihmiseen.<br /><br />Henryn menneisyys
on siis rankka ja <i>Kerjäläisprinsessassa
</i>paljastetaan
hänen vanhempiensa kohtalo. Tarinan edetessä Henry haluaa olla
lehtimies ja opiskelee Ellinan avulla ahkerasti. Opiskelu yhdistyy
Henryn kasvuun ihmisenä ja henkilöhahmona, niin henkisesti kuin
fyysisesti. Hän ei kuitenkaan koskaan kadota katurotan
veijarimaisuutta ja kapinahenkeä. Tosirakkauden hän kohtaa sarjan
päätösosassa, mutta siitä ei voi enempää kertoa paljastamatta
tärkeitä juonenkäänteitä.<br /><br /><i>Kellopelikuninkaassa
</i>esiintyvä
Sokean Jumalan veljeskunta tuo trilogiaan ripauksen
uskontokritiikkiä. Fanaattisuus ja fundamentalismi on kaikkialla
samanlaista, uskonnosta tai ideologiasta riippumatta. Veljeskunta
edustaa myös hengenvaarallista juonittelua, jonka taustalta löytyy
Gigin ykkösvihollinen.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7VrVNrlWv7b9jKNsOzowYuP8bAzuO4XmwiqSVhCZsiMvXVXvzB5tfFg1SmxTziU8EjnTv-JEgZksWNh6M2sJJ7SjYIDjuU4wbYP2tf69rcqjKQwtEd5nfIJeO23A5U8dYrUBWHEeHzt4d/s1600/2+Kellopelikuningas.png" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7VrVNrlWv7b9jKNsOzowYuP8bAzuO4XmwiqSVhCZsiMvXVXvzB5tfFg1SmxTziU8EjnTv-JEgZksWNh6M2sJJ7SjYIDjuU4wbYP2tf69rcqjKQwtEd5nfIJeO23A5U8dYrUBWHEeHzt4d/s320/2+Kellopelikuningas.png" width="229" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Andros ”Luopio” Epirikos,
vallananastaja, on trilogian klassinen roisto, kuningasperheen
nemesis, oikea pahuuden ruumiillistuma.<i>
Susikuningattaressa </i>hänen
arvellaan olleen lapsena aivan normaali, mutta jostain syystä,
jonkinlaisen kieroon kasvamisen myötä, Andros Luopio on siirtynyt
pimeälle puolelle. Hahmona hän jää hieman etäiseksi,
sivuhenkilöksi, vaikka onkin mukana monessa ratkaisevassa
käänteessä. Hänen toimintansa tähtää kuningasperheen
tuhoamiseen ja Umbrovian hallinnan säilyttämiseen.<i><br /></i>Steampunk
tulee teokseen Gigin isän, kuningas Konstantin IV Astronomikos ja
sarjan toisessa osassa hänen palvelukseensa astuvan nuoren Barnabas
Volmontin kautta. Kuningas on myös keksijänero, jonka pommit ja
lentolaitteet auttavat sankareita taistelun tiimellyksessä.
<i>Kellopelikuninkaassa
</i>esiintyy
lisäksi Barnabaksen keksimiä minimatoneja ja <i>Titan-</i>ilmalaiva,
joka on kuninkaan suurhanke. Se on myös juonen kannalta tärkeässä
roolissa. <br /><br /><i>Susikuningattaressa
</i>Pariisin
kaduilla kulkee höyrykuoriaisia ihmisiä ja heidän matkatavaroitaan
kuljettamassa ja Gigin isosisko Ellina ryhtyy valmistamaan
mekanoötököitä, jotka ovat hänen omien sanojensa mukaan
”Barnabaksen minimatonien seuraava sukupolvi”. Nerokas Ellina
seuraa keksijäisänsä jalanjälkiä ja on keskeisessä roolissa
myöhemmin, kun taistelu Umbrovian hallinnasta alkaa. Mukana on myös
Luopion armeijan kauhistuttavia konemiehiä, kellopelisotilaita ja
kilpikonnamaisia sekaolentoja.<br /><br />Gigin <i>Kerjäläisprinsessassa
</i>saama
vakava silmävamma ja siitä seuraava erilaisuus sekä hyväksytyksi
tulemisen tarve ovat Gigin hahmon kantavia teemoja. Juuri vajavaisuus
tekee Gigistä niin rohkean ja kauniin. Hänen kauneutensa on sekä
sisäistä että ulkoista, ja jos hänen luonteenpiirteistään
haluaa nostaa esiin yhden tärkeimmistä, se on tahdonvoima. Gigi on
määrätietoinen ja järkähtämätön. Hän uskaltaa kohdata
pelkonsa ja pahimman vihollisensa silmästä silmään. <br /><br />Gigille
paljastuu vähitellen seikkoja suvun historiasta, jotka selittävät
hänen vaistomaiset tuntemuksensa. Mussovits kertoo, että Umbrovian
hallitsijasuku on sekoittunut aikoinaan ihmissusien, varcolacien,
kanssa. Gigissäkin on siis roppakaupalla ihmissutta. Juuri tämän
tosiasian kuningatar Sofia mainitsee jo sarjan ensimmäisessä
osassa: hän viittaa varcolacien verenperintöön Gregoroviusten
suvussa.<br /><br />Erilaisuuden hyväksymisen teemaa ilmentää myös
Mussovits, jota Gigi sarjan ensimmäisessä osassa aluksi pitää
hirviönä. Vasta kun hän tutustuu ihmissuteen lähemmin, heistä
tulee lähimmät liittolaiset ja ystävät.<br /><br /><i>Kellopelikuningas
</i>huipentuu
taisteluun, jossa Gigi loukkaantuu vakavasti, jolloin keksijäisän
taidot pääsevät oikeuksiinsa. Nyt viimeistään kerrontaa alkaa
hallita Gigin erilaisuus – sitä ei voi enää olla huomaamatta,
koska tytöstä on tullut ihastuttava höyrykyborgi, jonka suonissa
lisäksi virtaa ihmissuden verta. Naseemin suhtautuminen Gigiin
teoksen lopussa kertoo kaiken oleellisen. Lukijan on helppo samaistua
Naseemiin: Gigin lukuisten aiempien arvostettavien ominaisuuksien
rinnalle on nyt tullut yliluonnollisia kykyjä ja hänen mekaaniset
rakenteensakin ovat erinomaisen kiehtovia.<br /><br />Puujalka-Murtaugh
on ihmissusi Mussovitsin ohella rakastettava hahmo, joka tuo sarjaan
huumoria ja ytyä. Vanha rivosuinen merirosvo ei välitä
henkilökohtaisesta hygieniasta eikä käytöstavoista. Tästä
irtoaa paljon iloa. Murtaugh seilaa vieläpä lopulta avioliiton
satamaan tarvernaa pitävän Kaksoisleuka-Minnien kanssa, joka myös
on kerrassaan mainio sivuhahmo. Murtaugh kertoo olevansa vapaa sielu,
joten avioliitto ei suju ongelmitta, kuten oli odotettavissa.
<i>Susikuningattaren
</i>loppupuolen
suuressa taistelussa merirosvosta paljastuu uusia puolia.<br /><br />Vapauden
tematiikka on läsnä myös kuningasperheen oleskelussa Keloburgissa
Vihreällä saarella, jonka hallitsija, ”isäntä”, käyttäytyy
kuin omistaisi aristokraattiset asukkinsa. Mies on keräilijä, joka
haalii omistukseensa poikkeusihmisiä. Osa <i>Susikuningattaren
</i>tapahtumia
seuraa siitä, että kuningatar Sofia haluaa ravistaa Keloburgin
isännän orjuuttavan ikeen perheensä
harteilta.<i><br /><br />Susikuningattaressa
</i>Gigi
on jo selvästi henkisesti vanhempi ja kypsempi, vaikka on vasta
viidentoista. Samoin käy ilmi, että hänen tunteensa Henryä
kohtaan ovat aina olleet sisarelliset. Nyt he asuvat samassa
asunnossa yhdessä Gigin henkivartijana toimivan Mussovitsin kanssa,
vaikka Henry Keloburgin Sanomien ulkomaantoimittajana matkustelee
paljon. Gigi tietää, että huolimatta sisarellisista suhteista
hänen äitinsä paheksuu yhteisasumista Henryn
kanssa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh68bbipLmlYtoze5am60rZrswqfJv4b6bRtVHdkxbWmf5qSd89kV02WtLyYTBkiYOKGh675RWVY6rIp8Vhl2yziFzi5Ww62N51zVxjg4sx8DWMBjLMA3S5WKMipybsrj3fKM1TFvpD3sYE/s1600/+3+Susikuningatar.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh68bbipLmlYtoze5am60rZrswqfJv4b6bRtVHdkxbWmf5qSd89kV02WtLyYTBkiYOKGh675RWVY6rIp8Vhl2yziFzi5Ww62N51zVxjg4sx8DWMBjLMA3S5WKMipybsrj3fKM1TFvpD3sYE/s320/+3+Susikuningatar.png" width="243" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i>Susikuningattaren
</i>alku
kertoo Gigin valmistautumisesta tulevaan taisteluun Umbrovian
hallinnasta. Hän on jo edellisessä osassa Mussovitsin pyynnöstä
lupautunut Umbrovian susikuningattareksi, koska kuningatar Sofia
kieltäytyy kunniasta. Luopio vainoaa ihmissusia Umbroviassa, ja
vaikka ne ovat vahvoja, voittaakseen sodan ne tarvitsevat yhdistävän
tekijän, johtajan, ihmissusien kuningattaren. Romaani käynnistyy
vauhdikkaasti, kun Gigi on japanilaisen mestari Oniwakan opissa ja
joutuu taistelemaan opettajansa kanssa saadakseen selville, mitä
hänen nimensä tarkoittaa.<br /><br />Hai on upottanut Pariisiin useita
riemastuttavia yksityiskohtia, vuokranmaksua välttelevistä
ullakkoboheemeista jouhikkoa yöllä soittavaan pohjoismaalaiseen
rappiotaiteilijaan, ja tavataanpa erään illanvieton aikana
ohimennen muuan oikea höyrypunkin innostajana toiminut kuuluisa
kirjailija.<br /><br />Matkalla Umbroviaan, Unkarin pustalla, Gigi, Henry
ja Mussovits kohtaavat romaneja ja salaperäisen Simza-tytön.
Simzakin on erilainen: toiseuden ja vierauden teema korostuu myös
hänen hahmossaan. Simza osaa ennustaa ja kertoo Gigille syvällisiä
totuuksia maailmasta. Romaneilla on myös kiehtova höyryhevonen,
Uljas Ruskea, joka pian paljastuu itsensä keksijänerokuninkaan
tekeleeksi.<br /><br />Umbroviassa ihmissusi Aren Mussovits tapaa
pitkästä aikaa Lucija-vaimonsa ja Rufus-poikansa. Jo sarjan
ensimmäisessä osassa on käynyt ilmi, että Mussovitsilla on
Rufus-niminen veli, joka on liittoutunut vallananastaja Andros
Luopion kanssa. Mussovitsin perheestä paljastuu Umbroviassa uusia
puolia, jotka selittävät veljesten historiaa.<br /><br /><i>Susikuningattaren
</i>kauneimmassa
kohtauksessa joukko kapinoivia nuoria ihmissusia piirittää Gigin,
joka taistelee olentoja vastaan naginata-salkoaseella mestari
Oniwakalta saamiensa oppien avulla. Juuri kun Gigi on alistumassa
tappioon ylivoimaa vastaan, hän ymmärtää, että vanha veriside
Gregoroviusten ja varcolacien välillä pitää uudistaa. Hurmeinen
rituaali saa aurat liekehtimään ja ”puhtaan, aggressiivisen
voiman” laukkaamaan Gigin suonissa.<br /><br />Trilogia huipentuu
veriseen sotaan Luopion ja Gigin joukkojen välillä, ja loppukohtaus
taulukuvaelmineen on todella upea. Sen sanoma ei jätä
kylmäksi.<br /><br />Jokaisen kirjan lopusta löytyy tekijän lyhyt
selvitys luomastaan maailmasta ja sen taustoista sekä
kirjallisuuslistaus. Nämä osoittavat sen, kuinka paljon taustatyötä
kirjailija usein tekee luodessaan vaihtoehtohistoriallisen maailman
teoksensa tapahtumille. Selityksistä löytyy runsaasti
mielenkiintoisia historiallisia detaljeja ja ihmissusimytologiaa.
Hain tulkinta ihmissusimyytistä osuu nappiin. <br /><br />Toisaalta
taustoitukset saattavat viedä joiltain lukijoilta osan
kuvittelemisen ja pähkäilemisen ilosta, joten jos kirjojen maailma
vaikuttaa ahmiessa viehättävän salaperäiseltä, samaan aikaan
tutulta ja vieraalta, ”Sananen kirjailijalta” voi hieman rikkoa
kiehtovaa illuusiota. <br /><br />Karttojen käyttö etu- ja
taka-aukeamalla on fantasiagenren vakiintunut perinne, ja Magdalena
Hai osaa kirjoittamisen ohella myös piirtämisen. Vain
<i>Kerjäläisprinsessassa
</i>karttaa
ei ole. Kirjojen upeat kansikuvat on tehnyt Sára Köteleki.<br /><br />Gigi ja Henry -trilogia vie lukijan mennessään.
Vauhtia, käänteitä ja yllätyksiä riittää, niin onnellisten
kuin vähemmän onnellisten tähtien alla, eikä monessa suhteessa
epätäydellisiin ja traagisiin päähenkilöihin voi olla
samaistumatta ja rakastumatta. Tämä on erinomaisen kirjallisuuden
ja yleisinhimillisyyden tuntomerkki.
</div>
Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-21385487766364125802015-05-25T17:08:00.004+03:002015-05-25T17:08:38.328+03:00Jussi Katajala: Korpin silmät kaiken näkevät ja muita yöpuolen tarinoita. Osuuskumma 2015.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLsXKtjw-XrevR07kEvOjOnezJMqGLsudDx4lLk2o9dAaPed-q3jNA1yWWUP2GhnmvhBql9uMFBjh_RGNwLDqhpzycHeHU3zgqlj6OgYv0CPwHgyURm1vW43r58IwYNNF62JSOuYJZNMZp/s1600/Korpin+silma%25CC%2588t.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLsXKtjw-XrevR07kEvOjOnezJMqGLsudDx4lLk2o9dAaPed-q3jNA1yWWUP2GhnmvhBql9uMFBjh_RGNwLDqhpzycHeHU3zgqlj6OgYv0CPwHgyURm1vW43r58IwYNNF62JSOuYJZNMZp/s320/Korpin+silma%25CC%2588t.jpg" width="208" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<b><i>Tähtivaeltaja 2/2015</i></b><b><span style="font-style: normal;"><br /></span><i><br /></i></b><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Jussi
Katajalalta on aiemmin ilmestynyt historiallisten novellien kokoelma
</span></span><i><span style="font-weight: normal;">Leonardon rasia ja
muista historiallisia tarinoita. </span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Nyt
on vuorossa rautaisannos kauhukertomuksia. Pitkän linjan tekijän
varma ote näkyy molemmissa kokoelmissa eikä heikkoa lenkkiä
uudemmassakaan kirjassa ole. Myös toimitustyö on tehty
pieteetillä.<br /><br />Kokoelman avaava </span></span><i><span style="font-weight: normal;">Kymmenen
kuvaa kuolemaan </span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">on
perinteinen kauhunovelli, jossa jännite säilyy loppuun saakka.
Mökillä saunomassa ja grillaamassa oleva nuorisoporukka löytää
Polaroid-kameran, jolla otetuissa kuvissa näkyy outo nainen.
Tunnelma tiivistyy vähitellen, kuva kuvalta, tapahtuma tapahtumalta.
Kauhu on psykologista, verellä ja suolenpätkillä kirjailijan ei
tarvitse mässäillä. <br /><br />Vampyyritarina </span></span><i><span style="font-weight: normal;">Verenperintö
</span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">on
kokoelman parhaita. Helsingissä pariisilaislähtöinen vanha, mutta
nuorekkaana säilynyt verenimijä Jules kohtaa kahvilassa
salaperäisen Emilian, rakastuu, ja vähitellen lukijalle paljastuu,
mihin kaikkeen novellin ja kaupungin nimi viittaa. Onnistunut on myös
vampyyriaiheinen niminovelli, joka sekin sijoittuu pääkaupunkiin. </span></span>
</div>
<div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Boris
Hurtan ystävän sydäntä lämmittää kirjailija-aiheinen <i>Ääni
kellarissa. </i>Konjakkikahvien
ja kirjaharvinaisuuksien kyllästämän novellin ainoa vika on se,
että se loppuu liian pian.<br /><br />Kertomuksissa vieraillaan myös
muun muassa avaruusasemalla, Antarktiksella, Tukholman metrossa ja
Egyptissä, ja kohdataan ihmissusia, kummituksia, maahisia,
enkeleitä, demoneja ja muita omituisia otuksia, tulevaisuutta
ennustavista maalauksista puhumattakaan. <br /><br />Päiväkirjamuotoisessa
<i>Egyptin yössä</i>
Katajala osoittaa jälleen mestarillisuutensa historiallisen novellin
saralla. Epäluotettavan kertojan muistiin merkitsemä, muinaisia
jumaluuksia ja kauhuja vilisevä tarina on muutenkin erinomaisesti
toteutettu. Myös Lovecraft-pastissi <i>Ikuisten
unien loppu </i>hulluuden
vuorineen vakuuttaa.<br /><br />Kokoelmassa on kolme aiemmin
julkaisematonta novellia ja kaksi muualla julkaistuista tarinoista
laajennettua versiota. Jussi Katajala voinee varautua Atoroxiin ja
muihin palkintoihin myös jatkossa, siksi kovatasoista kummaa hänen
taikanäppäimistöstään irtoaa.<b><i><br /></i></b><br />
</div>
Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-80224695678407918252015-05-09T09:59:00.005+03:002015-05-09T10:00:08.890+03:00Rein Raud: Rekonstruktio. Suom. Hannu Oittinen. Like 2015.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieIE93Tz9gOo4Pl5UkzncYNNpHEaf299iHyLvveH0dtVWpEt_Walu53K-9WYrVRE7b1yNoDE-VfzJTm6qwTXw-th6tKegpOAnf1ykGJVpqXfNOrgbjGMp9OVFuBzvrvk1MxUjXyitCR9Sf/s1600/rekonstruktio.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieIE93Tz9gOo4Pl5UkzncYNNpHEaf299iHyLvveH0dtVWpEt_Walu53K-9WYrVRE7b1yNoDE-VfzJTm6qwTXw-th6tKegpOAnf1ykGJVpqXfNOrgbjGMp9OVFuBzvrvk1MxUjXyitCR9Sf/s400/rekonstruktio.jpg" width="267" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i>Rekonstruktion </i>kertojaminä
Enn Padrik kirjaimellisesti rakentaa neljän ihmisen
joukkoitsemurhassa kuolleen Anni-tyttärensä menneisyyden uudestaan
omien muistojensa ja Annin ystävien kertomuksista. Hän seuraa
tyttären jälkiä Ranskaan ja kiertelee Viroa tapaamassa
Koivikkoperän yhteisöstä ajoissa lähteneitä henkilöitä.
Irrallisista osista muodostuu vähitellen ahdistava, mutta
opettavainen tarina.<br />
<br />
Romaanin kertojaminä on sairastunut
syöpään ja tietää kuolevansa pian. Ennen kuolemaansa hän haluaa
selvittää, mitä Annille tapahtui ja miksi hän kuoli.
<br />
<br />
Koivikkoperän yhteisö on oikeastaan eräänlainen
uskonlahko, jonka keskeisiin hahmoihin lukeutuu Androidi-niminen
mies. Hän on myös romaanin tapahtumien kannalta tärkeä
henkilö.<br />
<br />
Kertojaminän vaimo Maire ja Mairen sisar Elo ovat
myös tarinan avainhahmoja, varsinkin Elon kohtalo nousee kertojan
kannalta hyvin merkitykselliseen rooliin. Henkilökuvaus on
traagista, taidokasta ja realistista. Tekijä luo sivuhahmotkin
varmalla otteella.<br />
<br />
Raud pohtii kerronnan lomassa uskonnollisen
fundamentalismin olemusta ja syitä, joiden vuoksi yksilö
fundamentalismiin hurahtaa. Samoin romaanissa kartoitetaan ihmisen
yleistä tarvetta löytää elämälleen merkitys ja viitekehys.
Erilaisia filosofioita, nimiä ja oppeja tarinassa vilisee turhankin
paljon ja minäkertojan haastattelemien ihmisten kertomuksista
rekonstruoima narratiivi on välillä väkisinkin hieman huteralla
pohjalla. Kerronta lipsahtaa paikoitellen melkein metafiktion
puolelle, mutta kertojan persoonapronominikommenteissa tämän asian
selitteleminen alleviivaa liikaa tarinan rakentamisen
(konstruoimisen) ja etäännyttävien fiktiokerrostumien ideaa.
<br />
<br />
Androidi on itseoppineena guruhahmona ja profeettana
oikeastaan parodia aidoista karismaattisista saarnaajista.
Yliampuvuus voi tosin olla nimenomaan tekijän tarkoitus, koska Anni
ei lankea Androidin houkutuksiin vaan epäilee jo varhain miehen
olevan pelkkä itseään korottava tyhjänpuhuja. Todelliselta
johtajalta vaaditaan enemmän. Paljon enemmän.<br />
<br />
Oikeastaan
jonkinlainen guru tai johtaja on elämän tarkoitusta etsiville,
traumatisoituneille, pettyneille ja harhautuneille idealisteille vain
viimeinen – välttämätön – naula arkkuun, jolloin tarjonta
kohtaa helposti kysynnän. Tästä syystä Koivikkoperän yhteisössä
vierailee muitakin guruehdokkaita, joiden karisma ja sanoma eivät
yhteisön johtohahmoja kuitenkaan vakuuta. Näissäkin hahmoissa on
parodian makua. Lopussa todellinen keulakuva ottaa ohjat käsiinsä
ja samalla romaanin salapoliisitarinaa muistuttava vyyhti purkautuu
kokonaan auki.<br />
<br />
<i>Rekonstruktio</i>
onnistuu erinomaisesti uskonnollisen yhteisön vähittäisen
eristäytymisen ja yhdenmukaistumisen dynamiikan kuvauksessa. Samoin
haavoittuneen, sisältä tyhjän ihmisen epätoivoinen elämän
tarkoituksen etsiminen, hapuilu, kirjaimellisesti rekonstruktio, on
taitavasti kuvattu. Kun mukana on vielä sopiva annos Viron
lähihistoriaa, lopputulos on onnistunut. <br />
<br />
Monikerroksinen
<i>Rekonstruktio</i> pitää
lukijan otteessaan kalkkiviivoille asti ja kannustaa kansien
sulkemisen jälkeenkin pohdiskelemaan ihmisyyden syvimpiä
kysymyksiä. Yksilön elämä on ainutkertainen ja hauras, joten sitä
ei kannata haaskata väärien profeettojen ja harhaisten oppien
sokeaan seuraamiseen.</div>
Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-27064272071354737022015-04-24T23:45:00.001+03:002015-04-24T23:45:42.862+03:00Valkoiset varpaat – Kauhutarinoita. Toim. Marko Hautala. Haamu 2015.
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk8F2bxB55LZhCuyxQ3OuzM8bVvk20DNH23cNc_84Faef_4bBqk4LEtGL4DKFupvCVAVuxR2b0UNDy2ILvhjbxyTntSe9ZSoorkaqR2jveFxDQA5JntRlSj3QQmikU7NjKDnsRw5a6oI7C/s1600/Valkoiset-varpaat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk8F2bxB55LZhCuyxQ3OuzM8bVvk20DNH23cNc_84Faef_4bBqk4LEtGL4DKFupvCVAVuxR2b0UNDy2ILvhjbxyTntSe9ZSoorkaqR2jveFxDQA5JntRlSj3QQmikU7NjKDnsRw5a6oI7C/s1600/Valkoiset-varpaat.jpg" height="640" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kannen kuvitus: Ivi Rebova.<br /></td></tr>
</tbody></table>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kirjan
esipuheessa antologian toimittaja <b>Marko Hautala</b> kertoo, että
halusi mukaan kirjoittajia, jotka eivät ole kauhun saralla aiemmin
kunnostautuneet. Ruotsalainen Anders Fager on poikkeus. Valinta on
kaikin puolin onnistunut.<br /><br />Antologian avaa <b>Virpi
Hämeen-Anttilan</b> novelli <i>Suljettu osasto. </i>Se
kertoo vanhasta kirjastosta, johon tulee uusi johtaja. Mukana on myös
ihmissuhdejännitteitä. Kriitikko ei tässä voi valottaa
juonenkäänteitä, koska se olisi lukuilon pilaamista, mutta
todettakoon, että muutosvastarintaa esiintyy tai tietty varovaisuus
erinäisten asioiden suhteen sellaiseksi tulkitaan. Juohevasti
etenevä tarina sisältää melkoisesti kauhun lajityypillisiä
kliseitä vanhoista kirjoista ilkeään uuteen pomoon, mutta siitä
huolimatta onnistuu. Huumoriakin on sopivasti mukana.<br /><br /><b>Essi
Kummu</b> on kryptisempi
<i>Vapaapäivä</i>-tarinassaan.
Kertomus on voimakkaan eroottinen ja kaunis, perustunnelmaltaan
suorastaan haikea. Aistillisuus nostaa ihokarvoja heti alussa.
Kertoja vaihtelee, kyse on tuoreesta pariskunnasta, joka asuu New
Yorkissa. Tapahtumat sijoittuvat asuntoon ja kadulle. Yliluonnollinen
elementti on lähes runollinen, hyvin arvoituksellinen, peräti
myyttinen. Kuin uni novellin alussa. <br /><br />Pariskunnan
intohimoisessa – himokkaassa – suhteessa on epämukavuutta
herättäviä pohjavirtauksia, joihin teksti vihjaa ensin
hienostuneesti, sitten selkeämmin. Molemmilla on elettyä elämää
takana. Suhde ei koskaan ole pelkästään kahden ihmisen välinen,
menneisyys, tulevaisuus ja olemisen sietämätön paino ovat siinä
jatkuvasti läsnä. Kaikki haavat eivät arpeudu. Intiimeinkin
kohtaaminen sisältää muistoja, jotka ahdistavat ja etäännyttävät.
<br /><br />Naispäähenkilön nimi viittaa eeppiseen historiaan, hänen
näkynsä ja paljon muutakin voidaan tulkita liittyvän hänen
nimeensä. Kaikin puolin nerokas veto. Myös tapahtumapaikka saattaa
liittyä kertojanaisen toistuviin näkyihin. Tai kenties rakkaus
raatelee meidät kuoliaaksi. <br /><br />Novellin seksuaalisesti outo ja
intertekstuaalisesti rikas lopetus hipoo täydellistä, se kietoo
kaiken edellä sanotun käärinliinoihin, viimeistä lausetta myöten.
Jo kerrontateknisesti tämä eroottista laavaa sykkivä
ihmissuhdetarina on silkkaa korkeakirjallisuutta ja monitulkintaisuus
vain vahvistaa vaikutelmaa. Lukija joutuu analysoimaan,
sulattelemaan, kaivelemaan – ja lukemaan uudestaan. <br /><br />Novellissa
on kyse parisuhteen, seksuaalisuuden, himon ja ihmisyyden syvimmistä
kerrostumista. Sieltä se todellinen kauhu nousee. Syvyys kuiskaa,
viettelee, hiipii, hyväilee ja lupaa. Vasta sen jälkeen se repii
ihmisen kappaleiksi. Tästä ei kirjallisuus parane.<br /><br /><b>Anders
Fager </b>on
antologian ainoa ulkomaalainen kirjoittaja, sen lisäksi, että hän
on kokoelman toimittaneen Marko Hautalan ohella ainoa varsinainen
kauhukirjailija. Satu Grönroosin suomentama <i>Kuolema
saapuu Bodskäriin</i>
alkaa toiminnallisesti lyhyen, tunnelmaa luovan alkujakson
siivittämänä. Joukko kovia ruotsalaissotilaita on suorittamassa
tehtävää Bodskärin kalastajakylässä Tukholman saaristossa.
Miehiä johtaa salaperäinen Carter, jota näkökulmahenkilö,
eliittisotilas Larsson, katsoo hieman kieroon. Fager on upottanut
tekstiin hauskan viittauksen Väinö Linnan <i>Tuntemattomaan
sotilaaseen. </i><br /><br />Eliittisotilaiden
lähestyessä kylää käy ilmi, että 1980-luvulle sijoittuva tarina
on myös ajankohtainen rakkaan tai vähemmän rakkaan itänaapurimme
vedenalaisen puuhastelun tiimoilta. Tai ainakin ruotsalaiset herkästi
luulevat, että merenpohjassa viilettää ryssän sukellusveneitä,
vaikka oikeasti siellä saattaa lymytä Naton sukellusveneitä,
kaikuja ruotsalaisten paattien viallisista potkureista, tai jotain
paljon pelottavampaa. Näitä jahteja me Kekkoslovakian lapset
muistamme 80-luvulta, jolloin niille naurettiin antaumuksella. Kerran
tosin Neuvostoliiton U 137 -sukellusvene ajoi ihan oikeasti Ruotsin
etelärannikolla karille, joten sitä ei tarvinnut erikseen
jahdata.<br /><br />Fager on tämän arvostelun kirjoittajaa kolmisen
vuotta vanhempi ja novelliantologian esittelytekstin mukaan entinen
upseeri. Se selittää paljon: sukellusvenejahdin humoristinen
luonne, sotilaallisen operaation kuvaus ja miesten väliset suhteet
vakuuttavat realistisuudellaan. Tekijä on mestari tunnelman
tiivistämisessä vähitellen. Tekstin rytmitys vaihtelee tarpeen
mukaan; lause lyhenee, tempo nakuttaa kiivaasti toiminnan
huipentuessa. <br /><br />Pahuus Bodskärissä on melkein puhdasta
Lovecraftiä. Jos tuntee Fagerin aiemmin suomennetut novellit,
loppuhuipennuksen arvaa helposti. Se ei kuitenkaan haittaa, ei
ollenkaan. Päinvastoin: sen odottaminen kannattaa. Koska novellin
temaattista ydinaluetta ovat tuntemattoman pelko ja ennakkoluulot, se
iskee valorakettina myös psyykemme pimeimpiin kellariloukkoihin.
<br /><b><br />Sami Hilvon
</b><i>Kehdosta hautaan </i>on
perinteinen tieteisdystopia maailmasta suuren tuhon jälkeen. Mukana
on tyypillistä allegorista satiiria nykymaailmasta, mutta
tulevaisuus ei sekään näytä hyvältä. Kertomus kärsii genrelle
ominaisesta tulevaisuuden maailman yksityiskohtien korostamisesta
varsinaisen tarinan kustannuksella: hahmot ja juoni jäävät
toissijaisiksi miljöön ja teknologian kuvailun rinnalla.
Kauhutunnelmaa ei juuri synny, joskin lopetus on nihilistinen ja
sikäli ikävä. Perinteisen scifin ystävälle novelli varmasti
toimii paremmin.<br /><br /><b>Satu
Grönroosin </b><i>Älä
yötä pelkää</i>
kertoo yksinhuoltajaäidistä, joka pestautuu kotiapulaiseksi
omituiselle pariskunnalle. Pieni Toivo-poika muuttaa Mariana-äidin
mukana uuteen työpaikkaan. Vähitellen paljastuu, että Siri ja Ape
ovat paljon kummallisempi pari kuin Mariana osasi alussa
epäilläkään.<br /><br />Nopeasti selviää, että vanhalla
pariskunnalla on jonkinlaisia intressejä yksivuotiasta Toivoa
kohtaan. Verkkaisesti etenevä tarina kietoutuu uskonnollisen
fundamentalismin ja lahkolaisuuden ympärille. Marianan työsopimusta
voidaan melkein ajatella perinteisenä sopimuksena paholaisen kanssa,
vaikka siitä ei koidu Marianalle mitään etua.
Päinvastoin.<br /><br />Novellin alku jo osoittaa, että tässä
kerrotaan myös jonkinlaista muunnelmaa Jeesus-tarinasta, joka tällä
kertaa sijoittuu Suomeen, joskaan ei ihan nykyaikaan. Toteutus ei
valitettavasti oikein vedä, tarina laahaa ja teksti on välillä
kömpelöä. Kuin-vertauksia on liikaa ja niissä muutenkin
toivomisen varaa. <br /><br />Minäkertoja Mariana on hahmona
uskottavuuden rajoilla, hänen asenteensa vaikkapa Toivo-pojan ja
Saarnaaja-Apen suhteeseen ei usein ole kovin äidillinen. Myös
Marianan toiminta tai sen puute vaikuttaa heikosti perustellulta tai
oikeastaan sitä ei voi helposti perustella ollenkaan. Kerronnasta ei
näet käy ilmi, miksi äiti ei suhtaudu pieneen lapseensa
suojelevammin. Välillä Mariana on kuin lumouksen vaikutuksen
alainen, välillä kertoo syöneensä pillereitä, mutta yhtäkkiä
pillereiden vaikutus lakkaa, kun jotain dramaattista tapahtuu.
Mariana on niin naiivi kaikesta tiedostaan ja kriittisyydestään
huolimatta, että hahmona vaikuttaa kovin luonnosmaiselta. Voidaan
toki ajatella, että hän on tyypillinen uskonlahkon ja
karismaattisen saarnamiehen uhri, ja siten epäluotettava kertoja,
mutta sen pitäisi käydä ilmi kerronnassa johdonmukaisemmin.
Mariana haluaa karata, mutta mitään todellista kapinaa saati särmää
hahmosta ei löydy.<br /><br />Tarinassa esiintyvä Maija-hahmo on myös
keskeneräisen oloinen ja väkinäinen. Hän haluaa auttaa kertojaa,
mutta välillä toimii kuin vanginvartija. Mariana ja Maija
halailevat ja itkevät, mutta mistään ei tule valmista. Tuntuu kuin
tekijä kertoisi asioita vain kertomisen vuoksi, dramaturgisesti
tapahtumia ei voi perustella, eivätkä ne tuo novelliin edes
tunnelmallisesti mitään olennaista.<br /><br />Sitkeä nuha selityksenä
sille, miksi Saarnaaja ei haista lapsen vuoteenkastelua, on kovin
heppoinen. Oikeastaan myös Ape-Saarnaaja jää henkilönä ontoksi.
Hänessä ei ole sellaista pahuuden karismaa, jota tällaiselta
hahmolta kaipaisi. Kun novelli loppuu, jonkinlainen pettymys jää
päällimmäisenä mieleen. Aineksia parempaan toteutukseen ideassa
olisi ollut. Mies (Ape) patriarkaalisena Jumalana – ydinperheen
diktaattorina – on varmasti tekijän tarkoittama sanoma, mutta
kerronnallisesti ja dramaturgisesti novelli ei onnistu sen
välittämisessä.<br /><br /><b>Jaakko
Yli-Juonikas </b>tykittää
raskaasti sisällissotakuvauksella <i>Komentaja
Kalm. </i>Vanhahtava
kieli naulaa jykevästi taiston tuoksinalla alkavan novellin
välittömästi epookkiin ja samalla kerronta varsinkin dialogeissa
parodioi oivallisesti äärikansallismielisiä näkemyksiä.
Komentaja Kalm on hahmona kerrassaan herkullinen. Nimestä nousee
mielleyhtymiä, jotka sopivat täydellisesti Kalmiin. Groteski
kertomus on mestarin työtä alusta loppuun eikä se taatusti jätä
kylmäksi paatuneintakaan kauhuahmattia. Vihjeitä tulevasta on
sijoitettu tekstiin sopivasti, mutta vasta lopussa kiitos seisoo ja
lukija palkitaan ruhtinaallisesti. <br /><br /><b>Marko
Hautala </b>on
toimittamisen lisäksi kirjoittanut antologiaan novellin <i>Varpaat.
</i>Tarina
kertoo Ninasta ja Petestä, jotka ovat matkalla Etelä-Ranskassa.
Nina on Peteä huomattavasti nuorempi eikä lapsensa jättänyt mies
vaikuta täysin tyytyväiseltä tilanteeseen. Suhteeseen on
ilmaantunut säröjä. <br /><br />Nina ja Pete menevät majatalon
baariin ja tapaavat siellä Alex-nimisen paikkakuntalaisen. Alex
kertoo heille muinaisista luolista ja tarjoutuu oppaaksi. Nina
vastustaa.<br /><br />Hautala luo jännitteitä hienovaraisesti, hahmot
ovat todentuntuisia ja uskottavia. Henkilöt rakentuvat ekonomisesti
dialogissa, tekijän ei tarvitse turhaan kuvailla ja jaaritella.
Ninan ja Peten välinen kireys ilmenee pienistä yksityiskohdista,
jotka samalla kuljettavat tarinaa eteenpäin. Alex toimii
katalyyttina, jollaisia on tosielämässäkin.<br /><br />Ninan vastustus
tarkoittaa tietenkin sitä, että he väistämättä lähtevät
Alexin mukaan. Alkaa matka pimeyden sydämeen, ihmisyyden
alkuaikoihin, nimettömiin pelkoihin, totaaliseen kauhuun. Hautala
luo taidokkaasti äärimmäistä psykologista jännitystä, joka
huipentuu primitiiviseen rituaaliin. <br /><br />Novellin
klaustrofobisessa huippukohdassa psykologinen kauhu purkautuu
fyysiseksi, seksuaalisuus yhdistyy hurmeiseen kannibalismiin,
paniikki tunkeutuu tiedostamattomaan ja uniin, rinnastuu
konkreettisesti lapsuuden äkilliseen pakokauhuun, ja lopulta
selitetty jää selittämättömäksi. Erinomaisen tehokas päätös
antologialle. Jos jostain jää epämukava olo, niin
tästä.<br /><br /><i>Valkoiset
varpaat </i>on oivallinen lisä suomalaiseen kauhukirjallisuuteen ja
sisältää myös pari mestariteosta. Koska tekijöinä on varsin
tunnettuja nimiä, antologian toivoisi saavuttavan laajemmankin
lukijakunnan. Josko realismiin tottuneen lukijankin olisi vähitellen
aika katsoa itseään syvälle sieluun ja pohtia, miksi lapset niin
usein pelkäävät pimeää, ja aikuiset toisiaan. On nimittäin syytäkin.<b><br /></b><br />
</div>
Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-43227371982129353282015-03-17T22:15:00.001+02:002015-03-17T22:28:07.408+02:00Tuulia Matilainen: Hullu koira. Haamu 2015.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwxJS-FwXOHtxdOT48-BgitJBdJ4e88Edod4vXvJ2jb6nTco57dceBqhHi00qvquAu70osG9qTvWYOlVajEjF-k4jGmYO1kzixErf0BvbnRtoEZTF_JKKzS10H8EohmHWFraiXsdoe8Bjd/s1600/Hullu_koira_etusivu.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwxJS-FwXOHtxdOT48-BgitJBdJ4e88Edod4vXvJ2jb6nTco57dceBqhHi00qvquAu70osG9qTvWYOlVajEjF-k4jGmYO1kzixErf0BvbnRtoEZTF_JKKzS10H8EohmHWFraiXsdoe8Bjd/s1600/Hullu_koira_etusivu.jpg" height="200" width="200" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Tuulia
Matilaisen esikoisromaani lähtee voimalla liikkeelle. Kertoja on
taluttaja, jonka tehtävä on saattaa kuolleet, kummittelemaan
jääneet henget toiselle puolelle. Hän kuuluu taluttajien ryhmään,
jossa on usean naisen ohella vain yksi mies.</span><span style="font-family: inherit;"><b><br /></b><br />Minäkertoja on
nimeltään Lena. Hänen toimintansa keskittyy Viroon, jolloin
henkien taluttamisen yhteydessä kuvataan maan historiaa ja ihmisten
traagisia kohtaloita muun muassa Stalinin kyydityksissä. Kerronta on
runollista ja koskettavaa. Tuska tulee iholle. Samalla lukija
tutustuu Viron paikallishistoriaan ja luontoon.</span><span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Perinteisen
kummitustarinan rinnalla tekijä kuljettaa yleisinhimillistä
tematiikkaa. Suomalainen etelänaapurissa on tarkkaileva
ulkopuolinen, joka tutustuu maahan ihmiskohtaloiden kautta. Kuolleet
sielut opettavat minäkertojalle elämää ja virolaisia
tapoja.</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><br />Henkien auttamisessa on vaaransa. Kuollut voi asettua
taluttajan sieluun taloksi, tappaa taluttajansa hitaasti sisältä
käsin. <br /><br />Vähitellen tarinan edetessä päähenkilöstä
paljastuu lisää. Silti hän on arvoitus, kuten työnsäkin.
Ihmisenä hän vaikuttaa yksinäiseltä, ja sanoo sen suoraankin. Hän
on yksin, kuten kummittelemaan jääneet vainajien sielut. Tekijä
saattaa vihjata, että me kaikki olemme lopulta yksin. Toiset meistä
vain ovat sitä jo eläessään, kuka enemmän, kuka vähemmän.
<br /><br />Yksinäinen on aina sivullinen, ulkopuolinen tarkkailija. Hän
ei sulaudu, ei alistu. Jokin yksinäisessä haluaa pysyä suurista
joukoista erillään, mutta kuitenkin hän haluaa myös auttaa
kohtalotovereitaan. Lenalla on ystävä, Sirje, joka kuuluu
taluttajiin, ja joka usein joutuu pyytämään Lenan apuun, kun Sirje
taluttajana ei jostain syystä sovi hengelle.<br /><br />Lena päätyy
ravintoloitsijatuttavansa Tapion pyynnöstä Sibula Villaan,
Peipsijärven maisemiin. Siellä hän kohtaa hullun koiran hengen.
Majatalo on entinen apteekki.<br /><br />Huoneiston kuvaamisessa tekijä
herättää kuvitelmilla entisistä asukeista ja asiakkaista henget
eloon toisellakin tavalla. Majatalossa Lenan kanssa asustaa
virolainen Rutt, joka kertoo apteekin menneisyydestä tärkeitä
seikkoja.<br /><br />Lesken pitkä yksinäisyys, hullun koiran henki, ja
romanttinen, aavemainen miljöö ampuvat tarinan lopulta eroottisiin
korkeuksiin, tavalla, josta on mahdotonta sanoa mitään
paljastamatta olennaisia osia teoksen tapahtumista. Vieraiden henkien
kohdatessa Lena tuntee sähkön sisällään: ”Huoneissani on kylmä
ja lämmin samaan aikaan.”<br /><br />Romaani muuttuu kauniiksi
rakkaustarinaksi, joka samalla huokuu pohjatonta epätoivoa.
Yksinäisyys lievittyy vain hetkeksi, kunnes todellisuus iskee vasten
kasvoja. Hädässä ystävä tunnetaan.<br /><br />Huoneissa, seinissä,
asuu muistoja, jotka voi herättää eloon mielikuvituksessa.
Matilainen kertoo jälkisanoissa, että kaksi kirjan hahmoista
perustuu todellisiin henkilöihin. Tekijä on teoksensa sivuilla
herättänyt näiden henkilöiden haamut henkiin, ja taluttanut
heidät samalla kaunokirjallisuuden historiaan. Harvinaisen kypsä
esikoinen.</span></div>
Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-47046824496828680912015-03-14T19:35:00.005+02:002015-03-14T19:39:10.847+02:00Jani Saxell: Sotilasrajan unet. WSOY 2014.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaTdPuKoBQOT3Y2U8b_hc6FXRzqIBrwzLrSjBjm5dra8JDEE8XgPV43c3cMXQZvgikKqpe6T5N4fT0v3-jryYtiecA9w6ZHQ1KhY6t8QnZqdbmPpa-MH_gVFAbmsVF2bPBzK7enX6dkAeU/s1600/Sotilasrajan+unet.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaTdPuKoBQOT3Y2U8b_hc6FXRzqIBrwzLrSjBjm5dra8JDEE8XgPV43c3cMXQZvgikKqpe6T5N4fT0v3-jryYtiecA9w6ZHQ1KhY6t8QnZqdbmPpa-MH_gVFAbmsVF2bPBzK7enX6dkAeU/s1600/Sotilasrajan+unet.jpg" height="320" width="201" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i style="font-family: inherit;">”Mielettömässä
maailmassa on sama, missä lapsensa menettää.”</i><span style="font-family: inherit;"><b><br /></b><b><br /></b><i>Sotilasrajan
unet </i>on
itsenäinen jatko-osa Jani Saxellin edelliselle romaanille
<i>Unenpäästäjä
Florian. </i>Jatkoa
on tulossa <i>Sotilasrajan
unillekin, </i>joten
lukija joutuu odottelemaan trilogian päätöstä saadakseen selville
erinäisiä asioita. Toisaalta kaksi ensimmäistä osaa seisovat
omilla jaloillaan eli teokset voi lukea myös erillisinä
kertomuksina. Jos lukee molemmat, kahden ensimmäisen osan
järjestykselläkään ei ole väliä: <i>Unenpäästäjä
Florianin </i>voi
mainiosti lukea <i>Sotilasrajan
unien </i>jälkeen.
Todettakoon tässä se, että molemmat kannattaa lukea, ja trilogian
päätösosaa ei niiden jälkeen voi olla lukematta.<br /><br />Viisiosaisen
järkäleen alku tapahtuu lähitulevaisuudessa. Siinä missä
edeltäjä sijoittui Suomen ohella Romaniaan, <i>Sotilasrajan
unet </i>painottuu
Balkanille, joskin Romaniassakin kyllä vieraillaan. Mukana on
jälleen historiaa, taitavaa ajankuvausta ja koskettavia
ihmiskohtaloita.<br /><br />Tapahtumat lähtevät liikkeelle unesta,
jossa Srebrenican kauhut palaavat hollantilaisen rauhanturvaajan
Dirkin mieleen. Samalla lukija huomaa, että teoksessa kyse on myös
ajankohtaisista asioista, jotka liittyvät islamiin ja
maahanmuuttoon. Nyky-Hollannin poliittinen ilmapiiri Geert
Wilderseineen nivoutuu heti kättelyssä serbien suorittamaan
muslimien joukkomurhaan ja yleiseen uskonnollis-etniseen vihanpitoon.
<br /><br />Kirjan teemat ovat siis valtavia, ikuisia. Ne käsittelevät
ihmisyyden peruskysymyksiä, kuten sotaa, vainoa, vihaa,
rauhanomaisen rinnakkaiselon mahdollisuutta ja rakkautta.
Ajankohtaisia ne ovat tietenkin aina, mutta vaatii osaamista yhdistää
näin suuria teemoja spekulatiiviseen fiktioon ja aikalaiskuvaukseen.
Saxell onnistuu mainiosti.<br /><br />Narratiivi sukeltaa unimuiston
jälkeen pidemmälle menneisyyteen, romaanin ensimmäisen osan
päähenkilön Dirkin lapsuuteen ja nuoruuteen, käynnistyen vuoden
1972 Hollannista. Vanhempien hippihenkinen vapaudenrakkaus determinoi
nuoren kapinallisen näkökulman: vasemmistolaisen pasifistin ja
androgyynin asemesta Dirkistä tuleekin sotilas. <br /><br />Dirkin
kokemuksissa jatkuu <i>Unenpäästäjä
Florianista </i>tuttu
kronologian murtuminen eli kerronta poukkoilee juohevasti
nykyisyydestä (oikeammin siis lähitulevaisuudesta) menneisyyteen.
Takaumat ja muistot valaisevat ja kommentoivat kerronnan nykyhetkeä.
Vastaavasti samoja henkilöitä kuvataan eri paikoissa, joista osa
osalta valmistuvan palapelin tavoin muodostuu rikas ja dynaaminen
kuva eurooppalaisesta kulttuurista ja sen ilmenemismuodoista.
Dirkissä on selvästi myös samaa ulkopuolisuutta, outsideria, kuin
Florianissa. <br /><br />Silta Suomeen tulee UNPROFOR-joukoissa mukana
olleen esikuntaupseeri Karlssonin kautta. Joulukuun alussa vuonna
2015 kovien kokemustensa aiheuttamista mielenterveysongelmista
kärsivä Dirk vierailee sotilastoveriensa kanssa Karlssonin luona
Turun saaristossa. Siellä rauhanturvaajaveteraanit metsästelevät
ja muistelevat vanhoja isännän juopotellessa. Matka on jokavuotinen
perinne.<br /><br />Ruotsinlaivalla mukaan putkahtaa voimalla jo aiemmin
vihjattu yliluonnollinen elementti. Matkalla Karlssonin luo Dirk ja
hänen toverinsa näkevät kaikki saman, oudon painajaisunen.
Viittauksia unikatoon ja Florianiin ilmestyy tarinaan. Saxell
koukuttaa lukijan hienovaraisilla vedoilla.<br /><br />Teoksen
ensimmäinen osa huipentuu Karlssonin mökillä tapahtuvaan
kohtaamiseen salaperäisen Flaviuksen kanssa. Oudot, unenomaiset
yksityiskohdat maustavat toiminnallista kliimaksia. Dirkin rooli
trilogian päätösosassa jää auki.<br /><br />Romaanin toisessa osassa
pääosaan astuvat <i>Unenpäästäjä
Florianista </i>tutut
rakastavaiset Ann-Stine ja Florian. Samalla kerronnan nykyhetken
painopiste asettuu kotimaan kamaralle, tarkemmin edellä mainittujen
pitämään siunauskirottujen reservaattiin uusimaalaisen Räksylän
kansankouluun. Saxell kommentoi ironisesti myös ajan ilmiöitä,
erityisesti maassamme kohtalaisen suosittua populistista politiikkaa
kaikkine ylilyönteineen. Takaumat jatkavat edellisen romaanin kesken
jääneitä tapahtumia. Miten Flavius sopii kuvioon, kuka, ja mikä,
hän on? Jos lukee <i>Unenpäästäjä
Florianin </i>vasta
<i>Sotilasrajan unien
</i>jälkeen,
teosta voi ajatella takaumina myöhemmän osan
tapahtumille.<br /><br />Vastaavasti Balkanin historia saa edelleen
lisävalotusta Gani-pojan näkökulmahenkilössä ja kokonaan
erillisissä historiaosioissa, jotka jatkuvat romaanin seuraavissakin
osissa. Kuten todettua, <i>Sotilasrajan
unissa </i>on
kaiken kaikkiaan viisi osaa. Gani on lähtenyt Suomeen Ann-Stinen ja
Florianin luokse. Myös hän omaa yliluonnollisia kykyjä. Romaani
toistaa tässä <i>Unenpäästäjä
Florianin </i>kuvausta
romanien historiasta. Mukaan tulee jälleen Musta Saara, romanien
suojeluspyhimys. Käy ilmi, että myös Bob Dylanista löytyy yhteys
häneen. Egyptin arabikevään tapahtumat saavat nekin sijansa
romaanissa.<br /><br />Yksittäisten henkilöhahmojen, kuten Marinan,
Sabinan ja Ganin, elämäntapahtumissa tekijä esittää
mikrohistorian tasossa makrohistoriallisia tapahtumia. Yksilöiden
valinnat ja kohtalot peilaavat tapahtumien suuria linjoja. Näin
Saxell oivallisesti purkaa myös ennakkoluuloja ja yleistyksiä,
jotka helposti kärjistyvät konflikteiksi moniarvoisessa
kulttuurissa. Yksilöä ymmärtämällä oppii ymmärtämään myös
sitä kulttuuripiiriä, jossa hän on kasvanut.<br /><br />Myös
rikosylikonstaapeli Sauli Nuortaman tarina jatkuu <i>Unenpäästäjä
Florianista. </i>Hänen
mukanaan jatko-osaa höystää Suomen lähimenneisyyden tarkastelu
voimakkaan yhteiskunnallisella painotuksella. Samalla Saxell
kirjoittaa koko Euroopan historian Sarajevon ja entisen Jugoslavian
alueen ympärille. Tämän myötä teoksen edetessä lukijan eteen
aukeaa vähitellen laajempi perspektiivi Oksidentin pluralistiseen
perinteeseen. <br /><br />Tärkeässä osassa on jo pitkään maanosamme
sisäisiä ja ulkoisia rajoja koetellut kulttuurien konflikti, joka
ei kuitenkaan ole välttämätön: rauhanomainen rinnakkaiselokin
onnistuu. Konflikteja, eri perinteiden ja tulkintojen
yhteentörmäyksiä, esiintyy myös eri kulttuuripiirien ja
uskontojen sisällä. Saxellilta luonnistuu sen kuvaaminen, Sarajevo
keskeisenä näyttämönään.<br /><br />Kirjailija kutoo merkitysten
verkkoja nykypäivästä historiaan ja takaisin. Etnisyys ja uskonto
heijastuvat sekä romaanin teemoina että päähenkilöissä. Kylmä,
intressipainotteinen suurvaltapolitiikka on aina vaikuttanut myös
vähemmistöjen asemaan ja niiden keskinäisiin suhteisiin. Niin se
tekee edelleen.<br /><br />Tapahtumien tiimellyksessä lukija huomaa
paikoitellen lukevansa vaihtoehtohistoriaa, jossa esiintyy keksintöjä
ja ilmiöitä, joita ei oikeasti ole olemassa. Tämä
fantasiaelementti lisää romaanin kiehtovuutta olennaisesti.
Oikeastaan se tekee romaanista syvällisellä tavalla filosofisen.
<br /><br />Vaihtoehtohistorialliset skenaariot olisivat voineet aivan
hyvin tapahtua. Yksittäiset tapahtumat voivat sysätä – siis
olisivat voineet sysätä – yksilöiden ja maanosien kohtalot
toiseen suuntaan kuin todellisessa historiassa. Salafistien
haikailema Kalifaatti, jonka julma islamistijärjestö Isis
todellisuudessa on jo perustanut uudelleen, nousee kirjassa tärkeään
rooliin.<br /><br />Teoksen historialliset osat alleviivaavat
makrohistoriallisten vaihtoehtoskenaarioiden sattumanvaraisuutta:
yksi ihminen, kuten <span style="color: black;">Slobodan
Milošević, elämäntapahtumineen,</span>
tekoineen ja niiden heijastusvaikutuksineen, voi sysätä valtioiden
rajat, yhteiskuntamallin ja jopa niiden olemassaolon lakkauttavan
historian liikkeelle. Se, mitä on oikeasti tapahtunut, voisi aivan
hyvin tapahtua enemmän tai vähemmän eri tavalla, tai olisi voinut.
Eri vaihtoehtoja pohtimalla menneisyyden, nykyisyyden ja
tulevaisuuden vuorovaikutukseen tulee nyansseja. Jokin sinällään
pieni yksittäinen teko yhdistettynä tiettyihin olosuhteisiin voi
saada ratkaisevan merkityksen historiassa.<br /><br />Saxell ei kirjoita
poliittisesti korrektia, kulttuurirelativistista vaihtoehtohistoriaa.
Lukija joutuu aidosti pohtimaan, millaisia kehityskulkuja nykyajan
ilmiöistä voi todellisuudessa seurata. Erilaiset totalitaariset
suuntaukset taistelevat jatkuvasti kannattajien suosiosta ympäri
maailmaa. Lahkoutuminen ruokkii lahkoutumista, konfliktit
kärjistyvät, kun sisä- ja ulkoryhmän välille vedetään jyrkkä
raja: Sotilasraja.<br /><br />Flavius ja Osattomien armeija ilmentävät
vallankumousromantiikkaa, joka kiehtoo ihmisiä vuosisadasta toiseen.
Sorretut ja solvatut, kansallismieliset ja internationalistit
nousevat toistuvasti maailmanhistoriassa kapinaan, ja ääriainesten
kansankiihotus uppoaa aina hedelmälliseen maaperään. ”Kuten
veljesmaa Venäjällä, mustimmat nationalistit ja punaisimmat
puhdistuskommunistit mahtuvat hyvin samaan kulkueeseen”, kommentoi
viisas kertoja Sotilasrajan nähdessä unta (s. 410).
Vallankumouksissa ja kapinoissa kyse ei ole hyvän ja pahan
kosmisesta taistelusta, asioilla on muitakin sävyjä kuin musta ja
valkoinen.<br /><br />Mullistusten myötä maailma muuttuu, kenties
pahemmaksi, kenties paremmaksi. Pitkässä juoksussa toivottavasti
paremmaksi. Tekijä vaikuttaa pessimistiseltä, mutta samalla teos
huokuu toivoa ja inhimillistä lämpöä. Saxellin spekulatiivisen
fiktion sydämessä sykkii todellisuutta veitsenterävästi
syväluotaava yhteiskuntakriittinen realismi: ”Ja ihminen? Niin,
ihminen on viallinen. Katutappelijan särjetty pullo, kranaatin
sokka, liekinheittimen säiliö, kalastussiima, jolla kuristaa.
Ihminen tekee maailman omaksi kuvakseen, muuttaa kaiken liikenevän
Viikatemiehen varustevyöksi.” (S. 413.)<br /><br />Neljännessä
osassa, jonka näkökulmahenkilönä on Mersada-niminen nainen,
tapaamme nyky-Venäjän johtoa ja tutustumme maan lähihistoriaan,
sopivan vaihtoehtoisesti ryyditettynä. Tekijä sivuaa Ukrainan sotaa
kirjoittaessaan pistävää satiiria Batman ja Robin -parivaljakosta,
jotka tunnetaan myös nimillä Tuimapää ja Idealisti. Juonelliset
tapahtumat ja henkilöhahmoihin liittyvät takaumat painottuvat
Pietarin alueelle. Samalla lukija pääsee kurkistamaan Leningradin
piirityksen traagisiin tapahtumiin. Kovia kokeneen Mersadan
menneisyys valottaa edelleen Balkanin alueen karua
lähihistoriaa.<br /><br />Teoksen viides ja viimeinen osa kertoo
Florianin ja Danielan rakkaustarinan. Unenpäästäjän
nuoruudenrakkaus on tuttu jo trilogian avausosasta, tässä parin
kohtaaminen saa lisävalaistusta. Saxell kuvaa hullua rakkautta
loistavasti. Yllätyksiäkin on luvassa. Trilogian päätösosaan jää
vielä paljon setvittävää.<br /><br />Romaanin loppuun kirjailija on
sijoittanut sanaston, Sotilasrajan silmänräpäyksiä eli tärkeitä
historiallisia tapahtumia, kiitokset, joissa romaanin syntyprosessia
ja taustatutkimusta hieman avataan, sekä varsin laajan
kirjallisuusluettelon. Lisätietoa haluavalle lähteitä siis
riittää: tekstin ulkopuolella on vaikka mitä.<br /><br />Saxellin
proosan ytimessä on oikeudenmukaisuuden eetos. Hänen kertojaäänensä
jatkaa ansiokkaasti kaunokirjallisen humanismin eurooppalaista
traditiota. Tekijä kirjoittaa selkeästi ja luo eri genreistä
omaperäisen, tiukkoja määritelmiä pakenevan yhdistelmän.
Kaunokirjallisuus ja historia punoutuvat romaanissa toisiinsa
saumattomasti. Tuloksena on kansainvälisestikin merkittävä teos,
suurtyö, klassikko. <i>Sotilasrajan
unet</i>
pitää ehdottomasti myydä ulkomaille. Maailma ansaitsee sen.</span></div>
Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5368240554325341683.post-34671946228955126762015-03-13T15:33:00.000+02:002015-03-13T15:33:04.175+02:00Tuomas Saloranta: Mahtavat Ammoiset ja muita karmaisevia kertomuksia. Kuoriaiskirjat 2014.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWhNBoqCYIl1XCb3qtL-gtUMZCH8BlY8q7EhY5JZN8fEZCUsw80OFybbDyx-fuhnDz2mZCQ7yre3mY5l8lLmVXolfQWWkUjMq4Vmg_tzfqqKK5lRB57yq44aUB9vw8ixClEO2Yin7kBDJm/s1600/mahtavat-ammoiset.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWhNBoqCYIl1XCb3qtL-gtUMZCH8BlY8q7EhY5JZN8fEZCUsw80OFybbDyx-fuhnDz2mZCQ7yre3mY5l8lLmVXolfQWWkUjMq4Vmg_tzfqqKK5lRB57yq44aUB9vw8ixClEO2Yin7kBDJm/s1600/mahtavat-ammoiset.jpg" height="320" width="196" /></span></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<b><i><span style="font-family: inherit;">Tähtivaeltaja 1/2015</span></i></b></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;"><br />Ansioitunut
kirjailijakustantaja <b>Tuomas Saloranta</b> on koonnut laajasta
novellituotannostaan kymmenen kauhutarinan tiukan paketin. Kaikki
kertomukset on julkaistu aiemmin ja tekijä valottaa valintaprosessia
ja genren rajausta kokoelman alkuun sijoitetussa
johdanto-osiossa.<br /><br />Teos käynnistyy voimallisesti novellilla
<i>Keväistä kauhua lenkkipolulla</i>. Ihmisvihaajalta vaikuttava
vainoharhainen lenkkeilijä kuvailee Helsingin Lapinlahteen
suuntautuneen kuntoilupyrähdyksensä kuluessa tapahtumia ja
vaikutelmia, joiden myötä vähitellen avautuu odottamaton selitys
monelle tarinan aiemmin oudolle yksityiskohdalle. Loppuhuipennuskaan
ei jätä kylmäksi. Mukana on lisäksi aimo annos tekijälle
ominaista mustaa huumoria.<br /><br />Lovecraftilainen <i>Mahtavat
Ammoiset</i> kulkee bibliofiilisestä Punavuoresta Ruoholahden ja
Lepakon kautta kalaisaan Lauttasaareen. Kertoja jäljittää
antikvariaattia pitävälle ikinuorelle Allan-sedälleen erästä
kirjaharvinaisuutta ja joutuu seikkailuun, josta ei viinaa eikä
yllätyskäänteitä puutu. Tarinassa on paljon sisäpiirivitsejä ja
hienoja detaljeja Lovecraftin tuntijoille. Näitä löytyy kokoelman
muistakin novelleista.<br /><br /><i>Pyörätuolimummo </i><span style="font-style: normal;">ansaitsee
kunniamaininnan. Se on oikeasti pelottava ja nousee suomalaisten
kauhunovellien klassikoiden joukkoon. Saloranta luo tehokkaasti,
pienin vedoin piinaavaa tunnelmaa. Onnistunut loppukesäisen
Helsingin miljöökuvaus täydentää lukunautintoa.</span><br />
</span></div>
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: inherit;">Seuraavat
kertomukset eivät yllä kolmen ensimmäisen tasolle, mutta jokainen
niistä puolustaa kyllä paikkaansa kokoelmassa. Mukana on muun
muassa zombeja, sammakoita, lonkeroita, weljeskansain kadonnutta
taikaperinnettä ja jopa kansalliskirjallisuutta harrastava uuden
ihmiskunnan kantaisä. <br /><br />Eräät novelleista kommentoivat
jossain määrin maamme karua menneisyyttä ja myös
nyky-yhteiskunnan epäkohtia. Huumoria on kosolti tarinoiden
jatkeena. Monissa novelleissa pilkahtelee ilahduttavalla tavalla
suomalainen perinne ja historia. <br /><br />Saloranta on liittänyt
kokoelman loppuun selitysosan, joka avaa novellien taustoja.
Kokonaisuus osoittaa, että tekijä on maamme korkeatasoisimpia
kauhunovellisteja.</span></div>
Jussi K. Niemelähttp://www.blogger.com/profile/13551521801854525622noreply@blogger.com0